perjantai 5. elokuuta 2011

Terveiset Muonamieheltä, Orpolta ja Miisulta!

Otin kissat luokseni Pääsiäisen alla 2010. Orpo ja Muona olivat olleet Kattilassa jo tiivis pari ja kuukauden harkitsemisen jälkeen oli mukaan lyöttäytynyt myös Miisu tyttö. Kotiutuminen sujui mukavasti ensimmäisen lauteitten alla vietetyn sähinäyön jälkeen. Parin päivän päästä sain jo huomata että Miisu olikin vain tainnut olla ovela - ei paljoa poikien seura kiinnostanut. Mutta ei se mitään, Miisu on paikkansa ansainnut: ihana pehmoinen vanharouva, joka huomaa kyllä olla paikalla kun herkkuja tarjotaan. Luulen hänen joutuneen kokemaan aikaisemmin ihmisten pahuutta, niin kovin pelontäytteiset silmät ovat olleet esim. nopeista kädenliikkeistä yms. Kylpyhuone on ollut se pahin paikka, lähes vatsa maata viistäen on vadilla uskaltanut käydä, mutta sisukas daami kun on, on sekin pelko jo voitettu. Tunnen suurta iloa kun olen saanut seurata pelon väistymisen silmistä ja onnellisen siristyksen tulleen tilalle.

Muonamies (kotoisasti Muona) oli Kattilan pitkäaikaisasukas ja häneen ensimmäisenä ihastuinkin. Toinen korva repaleinen ja toinen paleltunut; katkenneita hampaita; murtunut häntä ja vääntyneet etujalat - isokokoinen rontti josta näkee että elämästä on saanut joskus tapella kovastikin. Muona on jo vanha kolli (iästä ei tietoa), mutta menoa se ei ole haitannut. ”Lonkat kolisten” hän juoksee rappusia leikkihiirten perässä ja pistää ajoittain kollegansakin järjestykseen. Muona ei varmaan ole saanut koko ikäänsä nauttia rapsutuksista ja nyt siitä kyllä otetaan kaikki irti: aina kun olen kotona, on Muona sylissä tai kainalossa - jopa vessanpytyllä… Ihana Muona, toivottavasti saadaan vielä viettää monta yhteistä vuotta.

Porukan aroin on Orpo yhä edelleen. Jossain kohtaa häntä oli yritetty kotiuttaa Kattilasta yksikseen, mutta silloin oli lirauttelemisesta tullut ongelma. Seura varmaan sopii hänelle, mitään ongelmia ei ole ollut. Välillä Orpokin uskaltautuu kainaloon, mutta vaikea on siinä rentoutua. Toivottavasti arkuus poistuu vielä, rapsutuksista nauttii kyllä kovasti.

Laitoin mukaan vielä muutaman kuvan, joista toivottavasti välittyvät ne kissanpäivät joita tämä kolmikko saa viettää!




Muonamies



5 kommenttia:

  1. Ihanaa lukea myös iloisia eläintarinoita tässä julmassa, huonosti eläimiä kohtelevassa maailmassa. Kiitos tästä piristyksestä! Itse haen kattilasta kaverin, kunhan (toivottavasti!!) vahvistuu asunnon saaminen maalta, jossa kissa pääsee tontin vahdiksi pitämään hiirikannan tasaisena ;)

    VastaaPoista
  2. voi miten ihana tarina ja onnekkaat kissat :) terveisiä kaikille kissojen ystäville :)

    VastaaPoista
  3. Ihana kuulla kuulumisia Muonamiehestä:) On ollut kovasti ajatuksissa.

    VastaaPoista
  4. Aivan ihania kisumisuja sinulla...ja mahtavan kodin ja emännän vihdoin saaneet!!! :) Mukavaa syksyä teille kaikille.

    VastaaPoista
  5. Kiva kuulla, että Muonalla menee hyvin. Olit juuri kerennyt ottamaan herran kun itse kävin Kattilassa etsimässä...vanhaa ja vaivaista uutta tulokasta kotiimme. Nimittäin katselin netistä Muonan kuvaa sillä silmällä.
    Mutta löysinhän mie ihanaisen Mitron (entinen Missukka). Missukan entisille kavereille terkkuja, lähetän pojasta kuvia...

    VastaaPoista