Liian harvoin tulee sanottua kiitos. Kiitoksen ansaitsisi niin moni: vakituiset, vapaaehtoiset, remppa-apulaiset, lahjoittajat, jäsenet... Itse tunnen piston sydämessäni katsellessani uuden Kattilan kuvia: en ole pystynyt pistämään tikkua ristiin asian eteen ja tässä vain ruudun takaa 100 kilometrin päästä seuraan, kuinka meille tehdään uutta, upeaa kissakotia. Siispä, se mihin minä nyt pystyn, on kiittäminen. Kiitos teille kaikille, jotka olette mahdollistaneet Kattilan toiminnan eri tavoin. Jotkut ovat tehneet aivan käsittämättömiä panostuksia Kattilan eteen, toiset auttaneet tuomalla ruokaa, jotkut rahallisesti, jotkut lapioimalla paakkuja vessa-astioista... Kaikki nämä ovat olleet tärkeitä ja tulevat olemaan tärkeitä, sillä Kattila pyörii ensisijaisesti ihmisten hyvyyden varassa. Tiedän, että en puhu vain omasta puolestani vaan koko Kattilan, kun kiitän teitä kaikkia!
Tekstiin vielä kuvitukseksi pari Sisun kuvaa. Sisu tuli minulle Kattilasta loukutettuna, 13-viikkoisena villipentuna reilu vuosi sitten. Pelkäsin, että se jää sinne aikuiseksi asti, sillä ihmiset useimmiten eivät halua arkaa pentua. Tällainen siitä tuli:
Hyvää ja toivottavasti mahdollisimman aurinkoista kevättä kaikille!
Sonia ja Sisu
