sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Oliver kisu karkasi eilen ikkunasta omille teilleen Nuohoojantiellä Parolasta

Kuvan valkoinen Oliver kisu karkasi eilen ikkunasta omille teilleen Nuohoojantiellä. Onko kukaan nähnyt? On aikoinaan ollut ulkokissa, mutta nykyyään elelee sisällä. Luultavasti on tässä ihan lähimaastossa, niinkuin viime karkureissulla. Ilmoittelethan jos pyörii teidän kulmilla. Aika arka ja ei varmaankaan anna ottaa kiinni.yhteydenotto Tanja Stråhlberg

maanantai 14. lokakuuta 2013

Miksi ryhdyin Kattilan vapaaehtoistyöntekijäksi

Moi,

tässäpä vähän tarinaa:
Eläimet, erityisesti kissat, ovat olleet aina lähellä sydäntäni. Meillä oli aina lapsuudessani kissa, joskus useampiakin, ja kun sitten muutin Hämeenlinnaan opiskelemaan, jouduin elämään nelisen vuotta ilman tassuttelijaa, koska opiskelijan elämäntilanne ja varallisuus ovat mitä ovat. Sittemmin valmistuin, pääsin vakituisiin töihin ja oma asuntokin tuli hankittua, joten aika oli erinomaisen kypsä kisun hankkimiselle. Alusta asti oli selvää, että hankkisin tulevat kissani Kattilasta - halusin näin tukea omalta osaltani Kattilan toimintaa.

Kissat adoptoituani mieleeni jäi itämään ajatus kissakodin toimintaan osallistumisesta. Ajatus siitä, että voisi omilla pienillä teoillaan tukea Kattilan erittäin tärkeää toimintaa, oli hyvin innostava. Aluksi piipahdin talolla vain viemässä ruokalahjoituksia mieheni kanssa. Lopulta sitten mieheni rohkaisi minua ottamaan yhteyttä kissakotiin ja tiedustelemaan "vapaaehtoistyöntekijyydestä", kun hän oli kuunnellut jahnailuani pari kuukautta. Puhelimessa minut toivotettiin erittäin tervetulleeksi Kattilaan. Ensimmäisen "vuoroni" tein kesäkuussa tänä vuonna, ja pian huomasin palaavani talolle yhä uudestaan ja uudestaan - ja niin löysi miehenikin itsensä jakamasta ruokaa kateille. Syykin talolle palaamiseen oli kummallekin selvä: miten hyvän mielen saakaan siitä, kun tietää tehneensä jotakin hyvän ja itselle tärkeän asian eteen! 

Vapaaehtoisena toimimisesta on ollut sekin hyöty, että kissatietämykseni on lisääntynyt valtavasti. Lisäksi on ollut ihanaa oppia tuntemaan Kattilan asukkaita, he kun ovat jokainen omia hurmaavia persooniaan. Täysin ylimääräisenä "bonuksena" minulle tuli vielä Kattilan muut mukavat vapaaehtoiset ja henkilökunta, joiden kanssa on ollut antoisaa vaihtaa ajatuksia erilaisista "kissa-asioista" :). 

Kannattaa siis tulla käväisemään kissakodilla. Pienistäkin teoista on aina suuri apu Kattilan kissoille!

Kissakkain terveisin,
Elina :)

lauantai 12. lokakuuta 2013

Vapaaehtoisena Kissakoti Kattilassa

Hei vaan kaikki, jotka olisitte kiinnostuneita vapaaehtoistyöstä Kissakoti Kattilassa!

Koska meillä tällä hetkellä Kattilassa on huutava pula vapaaehtoisista, päätin kertoa omakohtaisesti vapaaehtoistyöstä, jota itsekkin teen.

Kissakoti Kattilaan tutustuin kesäkuussa 2006
Silloin hakeuduin tänne työharjoitteluun, vaikkei minulla ollut oikeastaan mitään kokemusta/tietoa kissojen (ja varsinkaan näin suuren määrän) hoidosta.
Työt ja tavat oppi äkkiä ja pian huomasinkin tämän paikan ja sen asukkaiden vieneen minun sydämeni täysin.
Siitä lähtien olen Kattilassa tehnyt vapaaehtoistyötä.

Mutta siis.. Mitä tämä vapaaehtoistyö Kattilassa tarkalleen on?

Aamulla, siinä yhdeksän aikoihin saavumme talolle, jossa meidät vastaanottaa monen monta unisen näköistä uteliasta silmäparia.
Ilmeet kertovat heidän tietävän, että "palvelijat" ovat saapuneet.
Ensiksi aloitamme keräämällä kaikki ruokalautaset ja vesikipot, joista tyhjennetään jäljelle jääneet ruoat roskikseen ja laitetaan tiskiin. Talolla on käytössä tiskikone, mutta usein tulee tiskattua käsin.
Kuivaruokakupit tarkistetaan samalla ja niihin lisätään ruokaa tarvittaessa.
Seuraavaksi vuorossa onkin sitten siivous.
Hiekkalaatikot puhdistetaan ja tarvittaessa lisätään hiekkaa. Huoneiden lattiat lakaistaan ja pestään.
Yleisten tilojen lattiat imuroidaan, sekä pestään.

Kun nämä työt on tehty, aloitetaan kissojen odottama päivän koho kohta, eli ruokien jako.
Ruoat jaetaan lautasille ja viedään huoneisiin ja yleisiin tiloihin, joissa odottaa jo monta nälkäistä suuta. Myös vedet jaetaan samalla tavalla.
Kukaan ei siis tietenkään joudu yksin näitä kaikkia tekemään, vaan työt tehdään porukalla.
Kattilassa on myös eristys tilat, joissa siivous ym. tapahtuu samalla tavalla, mutta huoneiden tilalla on häkit ja pesuaine on eri. Muutenkin hygienisyys on siellä tarkempaa, sairaiden kissojen takia.

Lääkitykset ym. hoidot hoitaa yleensä joku, joka niitä on tehnyt ennenkin, joten ketään ei laiteta ensitöiksi lääkitsemään kissoja.

Loppuaika meneekin mukavasti kissojen kanssa touhutessa ja asiakkaiden kanssa jutellessa.

Suosittelen lämpimästi ryhtymistä Kattilan vapaaehtoiseksi, jos kissat on yhtään lähellä sydäntä. Itsekkin täällä tosiaan viihtynyt jo seittemisen vuotta, eikä loppua näy :)


T:Katja (Kattilan vapaaehtoinen)




perjantai 11. lokakuuta 2013

Kissa puhuu kieltä jota vain harva osaa

Nyt oli niin hyvä kirjoitus Ylen sivuilla kissoista, että on pakko laittaa linkki tähän:
kissa_puhuu_kielta_jota_harva_osaa

Ne jotka ovat olleet paljon tekemisissä kissojen kanssa voivat varmasti allekirjoittaa tämän artikkelin sisällön.
Kirjoitin tässä taannoin tarinan kissasta eräässä luovan kirjoittamisen ryhmässä. Kuvailin kissan mielialoja sen hännän kautta. Mutta hännän lisäksi silmät, suu, korvat, pään asento ja kissan kroppa viestivät paljon. Kun oppii lukemaan kissan eleitä, saa suhteesta kissaan valtavan paljon enemmän. Näin myös ihmisen ja kissan välinen suhde syvenee. Kun Kattilalla seuraan kissojen käyttäytymistä, ilmeitä ja eleitä, pystyn kohtalaisen hyvin sanomaan mitkä kissat ovat vain arkoja, mutta omaavat suunnatoman  potentiaalin kotikissaksi. Niitä on lukuisia. Kissan ilmeiden lukutaito auttaa myös valtavasti kissa kuntouttamisessa eli kissan luottamuksen saavuttamisessa. Jotkut puhuvat kesyttämisestä. Mutta kesyttämisestä tulee mieleen että kissa olisi villi. Villi ja arka ovat kuitenkin eri asioita. Siksi puhun mieluummin aran kissan sosiaalisesta kuntouttamisesta :)

Vaikka sinulla ei olisikaan mahdollista hankkia omaa kissaa, voit aina tulla tekemään työtä kissojen kanssa. Myös kissojen sosiaaliselle kuntoutukselle on Kattilassa tarvetta. Ei muuta kun arkoja karvakavereita jututtamaan!


torstai 10. lokakuuta 2013

Kissojen Halloween

Lauantaina 2.11. vietämme Kissakoti Kattilassa kissojen Halloweenia!

Järjestämme ohjelmaa,
kuten kasvomaalausta ja kuvausta naamiaisasuissa.. 
Tarjolla on "veri"mehua ja "homeisia" popcorneja, kahvia ja "home"pullaa. 
Paikalla on myös arpojen myyntiä, sekä myyjäiset!

Kattilassa on noita-akkoja ja heidän melkein sata kissaansa. 
Lisäksi paikalla on merkattuja Kissaoppaita, jotka opastavat ja avustavat teitä tutustumaan kissoihin ja talon toimintaan.  
                    Tiedotamme tapahtumasta vielä lähemmin! IIIIK!!

Kattilan edustajat Tiiriön Prisma keskuksen Faunattaressa

Kissakoti Kattilan edustajat on tavattavissa Tiiriön Prisma keskuksen Faunattaressa la 12.10 klo 10- 15. Tervetuloa!


Terveisin:Kattilan väki

Suuret kiitokset Mustille ja Mirrille

Isot kiitokset Mustille jaMirrille Suuresta hiekka ja ruoka lahjoituksesta!



*Nyt voimme viettää taas nautinnollisia kissanpäiviä, omaa kotia odottaessa*


tiistai 8. lokakuuta 2013





Kerrotaanpas tähän Fionan tarina, sillä ilman Kissakoti Kattilan ihmisiä, Mammulla ei olisi pientä Prinsessaa;

Kun Kirppu tuli talolle siskonsa Lennin kanssa, oli tilanne todella kriittinen. Pennuista osa oli jo menehtynyt siinä vaiheessa, kun nämä kaksi vielä sinnittelivät juuri ja juuri elossa. Pennt olivat surkea näky. Pelkkää luuta ja nahkaa ja ensimmäisen kerran heidät nähdessäni ajattelin itku silmässä, että näistä ei kissoiksi ole. Kattilan vapaaehtoiset ja Tanja syöttivät pienokaisia neljä vuorokautta yötä päivää ja pikku hiljaa toivon pilkahdus mahdollisesta suuresta EHKÄ sittenkin sanasta alkoi itää.. Pennuilla oli tietysti matoja, jotka verottivat oman osansa ruuista. Tehokas hoito ja huolenpito tuottivat tulosta ja pikkuiset naiset alkoivat kasvaa toivotulla tavalla. Jossain vaiheessa olin menettänyt sydämmeni pienelle Kirpulle ja pitkän odotuksen jälkeen vihreä valo sytytettiin ja Kirpusta Fionaksi ristitty pienokainen pääsi meille Lilyn ja Papan seuraan. Kattilan pentuhuoneessa Fiona oli aika masentuneen oloinen ja jäi väkisinkin pienen kokonsa ja arkuutensa johdosta kaikkien muiden jalkoihin. Nyt Fionasta on kasvanut reipas nuori nainen, joka syö hyvin ja madot ovat kaikonneet neidon vatsasta tyystin. Pikkuisen arka hän vielä on, mutta Mammu saa suudelmia ja haleja sängyssä joka yö. Isosisko Lily on Fionalle kaikki kaikessa ja pentuset rakastavat toisiaan saumattomasti. Sen näkee kaikesta.. Tämän tapahtuman johdosta minäkin liityin Kattilan toimintaan mukaan ja toimin nyt Kissojen Ystävät RY:n puheenjohtajana.. Tämän tarinan jaoin siksi, koska se on koskettava ja toivon saavani uusia vapaaehtoisia innostumaan auttamaan ihan oikeasti, sillä sitä Kattilassa tehdään ja niinkuin juuri kerroin Ihmeitäkin jopa 

Kuvassa Fiona nallensa kanssa onnellisen tietämättömänä siitä, että elämä oli alussa hiuskarvan varassa Spesiaali kiitos Anni Hämäläinen, joka syötti Fionaa neljä yötä, kahden tunnin välein ja piti vauvan elossa 
Kerrotaanpas tähän Fionan tarina, sillä ilman Kissakoti Kattilan ihmisiä, Mammulla ei olisi pientä Prinsessaa;


Palautteille oma sähköposti!!

Olemme luoneet palautteille oman sähköpostin, jolla helpoitamme asioihin vastaamista ja niihin puuttumista :) Tästä lähtien Ruusut ja Risut voi kirjoittaa osoitteeseen palaute.kissakotikattila@gmail.com

Terkuin Hannis :)

Kiitoksia suuresti Lidl!


 Suuret kiitokset Lidl:lle lahoituksesta ja Kissakoti Kattilan toiminnan tukemisesta!

*Ohessa muutama kuva lahjoituksista




Lahjoitus hississä matkalla kohti Kattilaa


                                                         Lahjoitukset
                                                         

                                                 Tyytyväinen henkilökunta


                                 Sumukin tarkkaili mitäs herkkuja heille olikaan tulossa



                           *Suuret kiitokset myös meidän puolesta*

maanantai 7. lokakuuta 2013

Lakeella liikkunut noin 3 viikon ajan nuori kissa. Kaipaileeko kukaan?

Pihapiirissämme Lakeella (lähellä Hirsimäkeä) on liikkunut noin 3 viikon ajan nuori kissa. Se ilmestyi yökylään rakenteilla olevaan autotalliimme. Aluksi oli kovin arka ja lähti heti karkuun, kun näki ihmisiä. Olemme antaneet sille ruokaa noin viikon ajan ja kissa on kesyyntynyt. Se on ollut mahdottoman nälkäinen. Painoa kissalla on kovin vähän, tuuhea turkki tekee siitä pulskemman näköisen kuin se onkaan. Meillä on koiranpentu eikä kissa ole moksiskaan koirasta, lienee tottunut koiriin. 

Tiina Tervaniemi
Puh. 040 7535 744




lauantai 5. lokakuuta 2013

Lammilta 24.9. karkasi ja katosi Arabian Mau -rotuinen Socks-sisäkissa

Meiltä karkasi ja katosi Lammilta 24.9. Arabian Mau -rotuinen
Socks-sisäkissa jota ei ole vielä löydetty, vaikka olemme ilmoitelleet jo
useammassakin paikassa. Kissa tuntee nimensä hyvin ja vastaa yleensä
kutsuun.

Socks on 11-vuotias leikattu, sekä rokotettu tyttökissa Dubaista ja ollut
meillä yli 5 vuotta. Luonteeltaan erittäin ihmisystävällinen ja puhelias.
Ruumiinrakenteeltaan siro ja hoikka/normaalipainoinen, lähes atleettinen.
Selkein tuntomerkki on vasemmasta korvalehdestä puuttuva, kolmionmuotoinen
pala, tehty eläinlääkärin toimesta Dubaissa merkkinä siitä, että kissa on
leikattu (Euroopassa moista merkintätapaa ei tietääkseni saa edes
käyttää).



Antti Kirjavainen: antti.kirjavainen@net-tools.org

Eläintenviikon tapahtumaa Hämeenlinnan kirjastolla

Sunnuntaina 6.10 klo.10-15.30 Eläintenviikon tapahtumaa Pääkirjaston musiikkisalissa.

*Kissakoti Kattilan terveiset

*Eläinsuojelun valvojan arkea, Hanna Heino
*Romanian kodittomat koirat, Ritva Laakso
*Mukana uuden kodin saaneita eläimiä


                        Kuvassa Leena Hurtigin maalaus