“Meillekin kissanpentu, ne on niin suloisia!”
Tämäntapaisia pyyntöjä kuullaan joka kevät lukemattomissa perheissä.
Monet vanhemmat ottavatkin pennun mökille lasten huviksi, varsinkin kun
niitä on tarjolla ilmaiseksi vaikka kuinka paljon. Kaikki ovat tyytyväisiä - emokissan omistaja pääsee pennuista eroon, lapset saavat kissan ja kissanpentu saa kodin - vai saako?
Tosiasiassa kesäkissa on alun perinkin onneton olento, koska sen
synkkä tulevaisuus tiedetään jo etukäteen. Kesän ajan pennusta on hupia
ja ajanvietettä niin lapsille kuin aikuisillekin, mutta jo kesällä se
saatetaan jättää päiväkausiksi yksin mökille. “Kyllähän kissa ruokansa
pyydystää”, luulee moni ja jättää kissan naukumaan mökin oven taakse
nälissään ja ikävissään.
Mökkikauden päätyttyä kesäkissaa odottaa vielä kovempi kohtalo.
Kesäkissan omistaja kuvittelee, että syksyllä kissa on jo rutinoitunut
ulkona eläjä, joka voidaan huoletta jättää mökille talveksi. Siellä se
muka elättää itsensä metsän antimilla. Mutta kissa ei kuulu Suomen luontoon eikä se pärjää Suomen talvessa.
Useimmat kesäkissat kuolevat talvella tuskallisesti kituen nälkään,
kylmään ja sairauksiin. Ne harvat kesäkissat jotka säilyvät hengissä,
saattavat maailmaan lisää kodittomia kissoja villiintymään ja
nälkiintymään, ihmisten vihan kohteiksi.
Kesäkissan ottaminen ei ole todiste eläinrakkaudesta. Sen sijaan se
opettaa sellaista suhtautumista, ettei eläimestä tarvitse huolehtia
muuta kuin silloin kun itseä huvittaa. Se opettaa myös, että eläin on
esine, jonka voi heittää syrjään, kun on kyllästynyt siihen. Näinkö me
palkitsemme eläinten ystävyyden?
Kissa tarvitsee pysyvän kodin. Se voi elää 15-20 vuotta. Kaikki nämä
vuodet siitä on huolehdittava joka päivä aivan kuten koirastakin. Kissan
täytyy saada asua sisällä. Vuoden iässä se on leikattava, sille on
annettava ravitsevaa ruokaa, se on rokotettava säännöllisesti ja jos se
sairastuu, on maksettava eläinlääkärikäynnit. Koska kissa on lihansyöjä,
sen kunnollinen ruokinta tulee vähintään yhtä kalliiksi kuin
keskikokoisen koiran ruokinta.
Jos hiukankaan epäilet, että et voi antaa kissalle kotia monien
talvien ajaksi tästä eteenpäin, älä ota kissa kesäksikään. Selvitä siksi
etukäteen myös, onko perheessä allergiaa, joka estää kissan pitämisen
kaupunkikodissa.
Jos olet jo erehtynyt ottamaan kesäkissan, valmistaudu viemään se
syksyllä eläinlääkärille nukutettavaksi. Se on vähintä, mitä olet
kissalle velkaa. Uuden kodin löytäminen kissalle syksyllä on lähes
toivotonta, koska kissoja on tarjolla niin paljon. Kannattaa kuitenkin
kysyä ensin esim. kissojen katastrofiyhdistykseltä, olisiko heillä
mahdollista ottaa kissaa ensikotiin, kunnes he löytävät sille uuden
kodin. Vastuuta kissan kohtalosta ei voi välttää sillä, että jättää sen
heitteille ja uskottelee itselleen, että se tulee toimeen. Kotieläimen
hylkääminen on lailla kielletty rikollinen teko.
Jos kuitenkin päätät pitää kissan, varaudu alussa
sopeutumisvaikeuksiin ulkoelämän muuttuessa sisäkissan elämäksi.
Kaupungissa kissan ei saa antaa kuljeskella omin päin ympäriinsä. Siten
hankitaan vain kissanvihaajia ja saatetaan kissa alttiiksi monille
vaaroille.
(Kissakoti Kattila- Kesäkissa teksti uudelleen julkaistuna)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti