Arviolta parivuotias kollipoika on kovia kokenut, rujo kaveri. Korvanpäät ovat paleltuneet ja pudonneet matkan varrella pois, ja leukakin on vähän vinksallaan. Vaan otus on mitä hellyyttävin, hurjan huomionkipeä, rakastettava ja varsinainen sylikissa. Kovat ja yllättävät äänet saavat kaverin vielä toisinaan siirtymään sohvan alle piiloon, mutta kunhan sieltä hetken maanittelee, on taas hetken päästä sylissä kiemurteleva, kehräävä karvapallo.
Kaveri on kotiutunut meille hurjan hienosti. Ruoka maistuu ja maha kasvaa, hiekkalaatikko on löytynyt muutaman ohi menneen osuman jälkeen ja muutenkin kissa liikkuu ja touhuaa kotonamme kuin olisi aina meillä asunut. Leikkihiiret lentelevät pitkin lattioita ja huiske käy leikkien tiimellyksessä, vaan pääasiassa kaveri nauttii rennosti olostaan, on jo läytänyt talon parhaat nukkumapaikat ja lähinnä vaihtaa paikkaa sen mukaan, mistä saa parhaat silitykset ja rapsutukset.
Kiitokset Kissakoti Kattilaan kissoja esitelleelle Annille sekä kaikille muillekin mukavasta visiitistä löytökissojen maailmaan. Kattilasta löysimme kotiimme ihanan perheenjäsenen, joka mitä ilmeisimmin nauttii meidän seurastamme ihan yhtä paljon kuin me sen seurasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti