Igor tuli taloon !

Olen yksi Mustan Ruusun mustista pennuista. Minut tultiin hakemaan kotiin juuri ennen pääsiäistä. Pelotti hirveästi enkä siitä syystä uskaltanut moneen tuntiin tulla ulos kuljetuslaatikostakaan (kuva todisteena)! Löysin heti ensimmäisenä yönä sellaisen piilon kirjahyllyn sokkelin alta, että emäntä ehti jo luulla hukanneensa minut vaikka ikkunoita ja ovia ei kukaan ollut aukonut. Siellä olin ihan hiirenhiljaa koko seuraavankin päivän ja kaikissa muissakin piiloissa monta viikkoa paitsi vain yöllä kävin syömässä ja varovasti tutustuin uuteen kotiini. Nykyään olen jo tullut tosi rohkeaksi ja reippaaksi. Päivisin oleskelen siellä missä tapahtuu ja leikin ja rymistelen pehmokarvapallojen ja hiirilelujen perässä ja yöt nukun emännän sängyssä.


Sitä paitsi uudessa kodissa selvästi haisi jo entuudestaan kissalle ja minulle pikkuhiljaa selvisikin, että minulla on kaksi uutta kissaveljeä kun keskustelin yöaikaan heidän kanssaan ensin vain oven läpi parin viikon ajan. Toinen kissaveljeni on minulle ystävällinen ja sitä paitsi arvostaa kovasti penturuokatarjoilua omassa huoneessani. Minä koitan kyllä aina syömisen jälkeen kaaputtaa loput ruuat piiloon, mutta aina se veli ne löytää. Toinen veljistäni muistaa sähähtää minulle melkein aina kun minut ohittaa. Meillä menee ihan hyvin kunhan a) en mene veljen ruokakupille silloin kun hän on syömässä (ihme juttu kun toisen kupissa on aina parempaa ruokaa) b) en mene veljen lempituolille c) en riehu hänen ympärillään

Juusto on minun lempinaposteltavaani, ja olen jo oppinut milloin kannattaa tulla hengailemaan keittiöön: aina kun siellä joku on. Silloin kannattaa joko tiiviisti pyöriä jaloissa tai asettua jääkaapin viereen ja miukua pienellä äänellä katsoen vetoavasti, niin yleensä sieltä pieni juustokimpale minulle lohkeaa.

Paljon terveisiä karvaisille kavereilleni ja ihmisille Kattilassa !

T:Igor