Vapaaehtoisen työpäivä 2.3.2013

Tänään meitä oli vain kaksi ”töissä”. Mikä tarkoittikin sitten aikamoista touhua. Puhelin soi vähän väliä, muttei me keretty kaikkiin puheluihin vastata. Minä olin taas tiskivuorossa. Sen lisäksi sain harjoitella eristysosaston siivousta ja kissan syöttämistä. Onneksi eristyksessä ei nyt ollut mitään tautia liikkeellä. Yksi kollikokelas oli menettänyt sukukalleutensa ja odotti huomista uuteen kotiin pääsyä. Räiskäle on vihdoin parantunut ja kesyyntynyt siinä sivussa. Se odottaakin siirtoa yleiselle puolelle piakkoin. Kaksi viime kuussa löytynyttä kattia oli vielä eristyksissä. Toinen, Sintti, on kuitenkin ihan kotikissa kelpoinen ja antoi silittää, joskin hiukan varauksellinen. Toinen sähisi. Kaksi nuorta kissaa oli lääkekuurilla.

Yleisellä puolella Lilli tarvitsi erityshoivaa. Sillä oli pissatulehdus ja vähän virtsakiviä. Ei kun vellin syöttöä ruiskulla. Onneksi velli ei tuntunut vastenmieliseltä, mutta ruisku kylläkin.

Kissat alkavat vähitellen tottua minuun. Kun liikun rauhallisesti kävellen niin vain harvat lähtevät pakoon.Reiska ja pari muuta suorastaan kerjäsivät rapsutuksia. Olin varautunut pallopeleihin kissojen kanssa, mutta valitettavasti työvoimavajeen takia aika oli vähän kortilla.

Lievää kärhämää oli nähtävillä Nupun ja Pojan välillä. Nuppu oli nimittäin menettänyt nukkumapaikkansa keittiössä ja joutunut tulemaan aulan puolelle. Josta seurauksena Poika menetti vakiolöhöilypaikkansa Nupulle. Poika tuntui kyräilevän hiukan tästä. Ja Nuppu puolestaan seurasi korvat luimussa vartiopaikaltaan Pojan liikkumista.

Keittiössä seuranani ei siis tällä kertaa ollutkaan Nuppu, vaan Kakara, joka viettelee aikaansa keittiökaapin päällä. Olikin ilo ensikertaan nähdä se kaikessa komeudessaan. Kaikella kunnialla selvittiin sentään päivästä. Ja kissojen antama hellyys palkitsee aina työntekijät.