Projekti: kuinka tulla silityskelpoiseksi kissakansalaiseksi

Minulla on useampikin kesytysprojekti täällä Kattilassa. Nyt paneudun Vilpertin kotiutuksen edistämiseen. Vilpertti on nuori kolli, ei ihan vielä aikuinen. Hän ei sinänsä ole mikään villi tapaus. Itseasiassa hän on hyvinkin pian kesy katti, mikäli se minun kesytystaidoistani riippuu. Hän leikkii mielellään ja sitähän pitää tietenkin hyväksikäyttää projektissa. Huiskalelu on hänen suosikkinsa.

No, edetään askel kerrallaan. Tänään sain ensikertaa koskea vähän häneen ja pikkuisen silittää. Hän ei ollut kauhean ilahtunut, yritti vähän näykkästä ja alkoi sitten vetäytyä takavasemmalle. Totesin että hyvä poika ja vetäydyin itsekin vähän taaemmas. Ei liian paljon yhdellä kertaa. Toinen asia, joka Vilpertin on hyvä oppia, on se ettei ihmiskäsi ole lelu, johon tarrataan kynsillä kuin hiireen.

Olen nyt muutamana päivänä istuksinut huoneen lattialla, leikittänyt huiskalelulla, antanut kissan haistella ja tietenkin se tärkein eli olen rupatellut kissoille. Vilpertistä näkee että se on vähän ymmällään mikä on ihmisen tehtävä ja funktio hänen elämässään. Tähän auttaa ajan viettäminen kissan kanssa ja erilaisten aktiviteettien järjestäminen leikin muodossa. Sen kokeminen että on ihan ok että ihminen on huoneessa ja ettei se käsi sittenkään ole mikään huono juttu. Se nimittäin tuo välillä Vilpertin ulottuville myös pieniä herkkupaloja.

Tavoite olisi muutamassa viikossa saada tästä katista kotiutuskelpoinen. En epäile sitä hetkeäkään ettei se onnistuisi. Ei niin etteikö hänet hetikin voisi kotiuttaa, mutta jostain syystä ihmiset haluaisivat että joku toinen näkisi sen pienen vaivan että kissasta tulisi silityskelpoinen.

Uutisoin kun pääsen tavoitteeseeni. (Vilpertin voi tavata tällä hetkellä Kattilalla huoneessa 4)

 

Videolla: Vilpertti suosikkilelunsa kanssa.

t. Eliisa