Kyseenalaistan tuon kirjoituksen keski-ikäarvion vapaana ulkoilevilla kissoilla. Ehkä noin jos siihen on laskettu mukaan myös pentuina kuolevat, mutta muuten olen kuullut jotain 7 vuoden luokkaa. Eihän tuossa tietenkään lähdeviitteitä ole. Muutoin kyllä allekirjoitan jutun itsekin.
Mutta itse asiaan. Itse en voisi pitää kissaa ulkona vapaana edes maaseudulla. Mulla olisi sydän syrjällään, jos kissa ei tulisi illaksi kotiin. Taajamissa pelkään autoja ja pikkupoikia, näin liikaa kissojen rääkkäämistä lapsena Tervakoskella enkä tietenkään pikkutyttönä voinut mennä väliin. Tarpeeksi kaukana skutsissa sen sijaan pelkään kettuja ja muita eläimiä. Mulla ei kestäisi pää, jos oma kissa jäisi auton alle tai eläimen kitaan.
Kuitenkin on kissoja, jotka ovat koko elämänsä tottuneet vapaaseen ulkoiluun. Tällaisesta kissasta omistaja näkee kyllä, jos se kärsii sisälle lukitsemisesta. En lukitsisi tuollaista kissaa sisään, jos se vuosikaudet on tottunut ulkoilemaan vapaasti ja näyttää sisälle lukitsemisesta hermostuvan - mutta minä en voisi tuollaista kissaa ottaa, yllämainitusta syystä.
Arkaa löytökissaa ei missään nimessä voi päästää ulos, ainakaan alkuun. Ei se tiedä uuden kodin olevan koti, saattaa jopa pelätä tulla takaisin. Kattilasta ei saa kissoja ottaa kuin sisäkissoiksi, mutta jos jostain muualta kissan ottaa, en sellaistakaan suosittelisi päästämään ulos ennen kuin kodista on tullut selvästi oma reviiri. Kissa, joka on tottunut sisällä olemiseen elää aivan onnellisena kerrostaloasunnossa, kunhan virikkeitä on tarpeeksi. Itse olen kissoja ulkoiluttanut valjaissa, mutta Helsingin keskustassa kumpikaan vanhemmista kissoista ei edes ole halunnut ulos vaikka maalla valjaissa tykkäsivätkin pihalla mennä. Parhaimmillaan ollaan päästy parinkymmenen metrin päähän rappukäytävän ovesta keskellä yötä, kunnes joku auton ääni kaukaa on pelästyttänyt.
Aina jaksaa ihmetyttää citykissat, jotka kävelevät muina miehinä valjaissa keskellä suurimman kaupunkimme keskustaa, mutta näemmä pienestä lähtien oppinut tottuu. :D
Kaikista pahin ongelma löytöeläinkodille ovat leikkaamattomat, vapaana elävät kissat. Ei se varmaan kollikissan kotona näy, vaikka oma kissa pistäisi alkuun ties kuinka monta pentuetta, jotka päätyvät lopulta löytöeläinkotiin. Ihan oikeasti, kissa saalistaa niitä hiiriä maatalon pihalla leikattunakin, se on aivan järjetön syy jättää kissa leikkaamatta. Aivan samoin se kissa saalistaa hiiriä myös, vaikka sille antaa ruokaa - toinen asia, mitä en maalaistalojen kissakäytännöissä ymmärrä. Leikattu, täysin ruokittu kissa on silti petoeläin sisimmältään ja saalistaa kyllä saalistamisen ilosta, joskin pienemmällä reviirillä kuin leikkaamaton.
Jutussa oli paljon hyvää, jos tosiaan hieman mietityttävääkin. Itse jäin pohtimaan tuota ajatusta maalaistalon kissojen huonosta kohtelusta ja arvostuksesta. Varmasti näinkin on, mutta uskoisin, että myös vuosikymmenten aikana asiat ovat muuttuneet. Silloin, kun itse elin lapsuuttani 80-90-lukujen taitteessa, kissoja kulki kotiseudullamme maalla irrallaan ja arvostus monessa paikassa oli ehkä tyyliin "kun edellinen kuolee/katoaa, hankitaan uusi". Pentuja oli kaikkialla, kissoja ei useimmiten leikkautettu, madotettu tai muuten hoidettu, ja ruokakupistakin saattoi löytyä perunaa ja lihakastiketta ihmisten ruokailun jäminä. Vaan kyllä on asenteet hurjasti muuttuneet. Vaikka samalla seudulla on edelleen kissoja, jotka kulkevat vapaana, on arvostus ihan toisenlaista. Kissat ovat perheenjäseniä, joiden perään soitellaan pitkin kylää, mikäli lemmikki ei olekana tullut yöksi kotiin. Ns. ulkokissoja ei ole, vaan jokainen kissa talosta riippumatta pääsee myös sisälle aina niin halutessaan. Ruoka on kissoja varten hankittua, ja ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta koko kylän kissat on leikkautettu, madotettu ja rokotettu.
Minun lapsuudessani oli aina kissoja, joskin koska vain yksi kerrallaan, mahtui lapsuuteeni kaksi vapaana kulkevaa kissaa, rakasta perheenjäsentä, joista kumpikin eli pitkästi yli 10-vuotiaiksi ja vapaasta ulkoilustaan huolimatta elämä päättyi lopulta nivelvaivoihin ja terveydellisiin ongelmiin, ei autoihin tai villipetoihin.
Tänä päivänä itselläni on kolme kissaa. Asun taajamassa, enkä lapsuuteni myönteisistä vapaana kulkevien kissojen kokemuksista huolimatta uskaltaisi ikinä päästää kissojani ulos. Meillä sisäkissaillaan, ja uskon, että kumpi tahansa vaihtoehto voi olla kissalle hyvä, kunhan se on tarkkaan mietitty ja puntaroitu, niin kissan, ihmisen kuin ympäristönkin kannalta.
Itse huomannu kuinka välipitämättömiä ihmiset ovat kissoja kohtaan. Antavat kissan liikkua ulkona ja vieressä on moottoritie/junarata taikka muuten vilkas tie taikka koulu, missä kerran satuin pelastaa kissan, kun kaiketi tokaluokkalaiset innostuivat pieksee huomion kipeää kissaa. -.-
Onhan se hienoa jos kisulla on panta ,mutta ei se pelasta. Paikka missä ite asun, en voisi edes kuvitella, että päästäisin kissani ulos. Edelliset mitä täällä joskus ollut niin ovat päässeet joko naapurin tai villipedon kautta hengestään. Mutta nyt asia toinen, kun saan ite päättää kissan menoista, eikä 60 vuotias isäni, jolla on juurtunu "kissat kuuluu olla ulkona" aate.
Kettuja täällä on, varsin lähellä kotia. Sanoisinko, että kissat ei kerenneet edes pari vuotiaaksi elää, kun naapuri tai villieläin vei.
Nykyään on myös tuo vieressä oleva eläinhoitola onnentassu, jonka työntekijä käy töllöttämässä kissoja..
Mutta tosia asia on, että vanhoilla ihmisillä on luulo kissojen suhteen. Ei ne pärjää pakkasessa vaikka kuinka hyvin syötetty olisi tai turkki paksu. Minusta kissa pitäisi kuitenki pitää kuten koiraa, hihnassa ulos taikka tarhassa. Oma kissani on sen verra arka, että se ei ulos mene vaikka olisi ovi auki, oppinu jtn pentuaikojen karkureissuilta, tosin tiedä sitten mitä sillon on tapahtunu, kun pelkää ulos menoa, ei poika liiemmin oo asiaa kertonu.
Ja se pitäisi olla kissaa hankkiessa varma, että myöskin leikkaa kissansa, mikäli ei ole sitten, joku kasvattaja, ja en tarkoita pentutehtailijoita, vaan jotka on jtn rotu tai vastaava.
Ite en edes hakisi kissaa pentutehtailijoilta, vaan ennemmi kissataloista. Toki se keneltä kissani sain, sanoi joskus, että ei myy jos menee omakotitaloon ja missä on koiria ja aijon leikkauttaa.. Valkoinen valhe, ja puff, kissa on aika hyvin sisäkissana pärjänny omakoti talossa leikattuna. Tiedä sitte miksi moiset ehdot.
Suosittelen kaikille kissojen omistajille leikkauttamista. Ja miettimään todellakin sitä haluaako lemmikin katoavan yksinäisillä ulkoreissuilla, vain nauttivan elämästään sisäkissana, vaikka mtn pelkoja.
Minusta tässäkään asiassa ei tulisi olla musta-valkoista katsantokantaa. Minäkin olen sitä mieltä, että esimerkiksi kerrostalossa tai kaupunkialueilla kissat pidetään sisätiloissa. Maalla asuvana kuitenkin haluan päästää kissani ulkoilemaan. Väitän että kissan elämää rikastuttaa paljon se, että se saa käydä ulkona. Nyt kissani on jo 12-vuotias ja monesti se pihalla ollessaan vain istuskelee jossain ja nauttii ympäristön tapahtumista. Myös hiiri/myyräkantaa se pitää kurissa ja muistutan, että alunperin kissa on lienee kesytettykin lemmikiksi juuri tätä varten.
Leikattu minunkin kissani on, ja olen samaa mieltä, että leikkaamattomana ne lähtevät helposti omille teilleen.
Olen siis sitä mieltä että vapaa ulkoilu tarjoaa kissan elämään hyvää sisältöä maaseutumaisissa olosuhteissa. Totta on, että jotain voi tapahtua, mutta yhtä hyvin voi esittää kysymyksen: Elämän määrä vai laatu?
Ja ihan oikeasti minä RAKASTAN kissaani hyvin paljon.
Kyseenalaistan tuon kirjoituksen keski-ikäarvion vapaana ulkoilevilla kissoilla. Ehkä noin jos siihen on laskettu mukaan myös pentuina kuolevat, mutta muuten olen kuullut jotain 7 vuoden luokkaa. Eihän tuossa tietenkään lähdeviitteitä ole. Muutoin kyllä allekirjoitan jutun itsekin.
VastaaPoistaMutta itse asiaan. Itse en voisi pitää kissaa ulkona vapaana edes maaseudulla. Mulla olisi sydän syrjällään, jos kissa ei tulisi illaksi kotiin. Taajamissa pelkään autoja ja pikkupoikia, näin liikaa kissojen rääkkäämistä lapsena Tervakoskella enkä tietenkään pikkutyttönä voinut mennä väliin. Tarpeeksi kaukana skutsissa sen sijaan pelkään kettuja ja muita eläimiä. Mulla ei kestäisi pää, jos oma kissa jäisi auton alle tai eläimen kitaan.
Kuitenkin on kissoja, jotka ovat koko elämänsä tottuneet vapaaseen ulkoiluun. Tällaisesta kissasta omistaja näkee kyllä, jos se kärsii sisälle lukitsemisesta. En lukitsisi tuollaista kissaa sisään, jos se vuosikaudet on tottunut ulkoilemaan vapaasti ja näyttää sisälle lukitsemisesta hermostuvan - mutta minä en voisi tuollaista kissaa ottaa, yllämainitusta syystä.
Arkaa löytökissaa ei missään nimessä voi päästää ulos, ainakaan alkuun. Ei se tiedä uuden kodin olevan koti, saattaa jopa pelätä tulla takaisin. Kattilasta ei saa kissoja ottaa kuin sisäkissoiksi, mutta jos jostain muualta kissan ottaa, en sellaistakaan suosittelisi päästämään ulos ennen kuin kodista on tullut selvästi oma reviiri. Kissa, joka on tottunut sisällä olemiseen elää aivan onnellisena kerrostaloasunnossa, kunhan virikkeitä on tarpeeksi. Itse olen kissoja ulkoiluttanut valjaissa, mutta Helsingin keskustassa kumpikaan vanhemmista kissoista ei edes ole halunnut ulos vaikka maalla valjaissa tykkäsivätkin pihalla mennä. Parhaimmillaan ollaan päästy parinkymmenen metrin päähän rappukäytävän ovesta keskellä yötä, kunnes joku auton ääni kaukaa on pelästyttänyt.
Aina jaksaa ihmetyttää citykissat, jotka kävelevät muina miehinä valjaissa keskellä suurimman kaupunkimme keskustaa, mutta näemmä pienestä lähtien oppinut tottuu. :D
Kaikista pahin ongelma löytöeläinkodille ovat leikkaamattomat, vapaana elävät kissat. Ei se varmaan kollikissan kotona näy, vaikka oma kissa pistäisi alkuun ties kuinka monta pentuetta, jotka päätyvät lopulta löytöeläinkotiin. Ihan oikeasti, kissa saalistaa niitä hiiriä maatalon pihalla leikattunakin, se on aivan järjetön syy jättää kissa leikkaamatta. Aivan samoin se kissa saalistaa hiiriä myös, vaikka sille antaa ruokaa - toinen asia, mitä en maalaistalojen kissakäytännöissä ymmärrä. Leikattu, täysin ruokittu kissa on silti petoeläin sisimmältään ja saalistaa kyllä saalistamisen ilosta, joskin pienemmällä reviirillä kuin leikkaamaton.
Jutussa oli paljon hyvää, jos tosiaan hieman mietityttävääkin. Itse jäin pohtimaan tuota ajatusta maalaistalon kissojen huonosta kohtelusta ja arvostuksesta. Varmasti näinkin on, mutta uskoisin, että myös vuosikymmenten aikana asiat ovat muuttuneet. Silloin, kun itse elin lapsuuttani 80-90-lukujen taitteessa, kissoja kulki kotiseudullamme maalla irrallaan ja arvostus monessa paikassa oli ehkä tyyliin "kun edellinen kuolee/katoaa, hankitaan uusi". Pentuja oli kaikkialla, kissoja ei useimmiten leikkautettu, madotettu tai muuten hoidettu, ja ruokakupistakin saattoi löytyä perunaa ja lihakastiketta ihmisten ruokailun jäminä. Vaan kyllä on asenteet hurjasti muuttuneet. Vaikka samalla seudulla on edelleen kissoja, jotka kulkevat vapaana, on arvostus ihan toisenlaista. Kissat ovat perheenjäseniä, joiden perään soitellaan pitkin kylää, mikäli lemmikki ei olekana tullut yöksi kotiin. Ns. ulkokissoja ei ole, vaan jokainen kissa talosta riippumatta pääsee myös sisälle aina niin halutessaan. Ruoka on kissoja varten hankittua, ja ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta koko kylän kissat on leikkautettu, madotettu ja rokotettu.
VastaaPoistaMinun lapsuudessani oli aina kissoja, joskin koska vain yksi kerrallaan, mahtui lapsuuteeni kaksi vapaana kulkevaa kissaa, rakasta perheenjäsentä, joista kumpikin eli pitkästi yli 10-vuotiaiksi ja vapaasta ulkoilustaan huolimatta elämä päättyi lopulta nivelvaivoihin ja terveydellisiin ongelmiin, ei autoihin tai villipetoihin.
Tänä päivänä itselläni on kolme kissaa. Asun taajamassa, enkä lapsuuteni myönteisistä vapaana kulkevien kissojen kokemuksista huolimatta uskaltaisi ikinä päästää kissojani ulos. Meillä sisäkissaillaan, ja uskon, että kumpi tahansa vaihtoehto voi olla kissalle hyvä, kunhan se on tarkkaan mietitty ja puntaroitu, niin kissan, ihmisen kuin ympäristönkin kannalta.
Itse huomannu kuinka välipitämättömiä ihmiset ovat kissoja kohtaan. Antavat kissan liikkua ulkona ja vieressä on moottoritie/junarata taikka muuten vilkas tie taikka koulu, missä kerran satuin pelastaa kissan, kun kaiketi tokaluokkalaiset innostuivat pieksee huomion kipeää kissaa. -.-
VastaaPoistaOnhan se hienoa jos kisulla on panta ,mutta ei se pelasta. Paikka missä ite asun, en voisi edes kuvitella, että päästäisin kissani ulos. Edelliset mitä täällä joskus ollut niin ovat päässeet joko naapurin tai villipedon kautta hengestään. Mutta nyt asia toinen, kun saan ite päättää kissan menoista, eikä 60 vuotias isäni, jolla on juurtunu "kissat kuuluu olla ulkona" aate.
Kettuja täällä on, varsin lähellä kotia. Sanoisinko, että kissat ei kerenneet edes pari vuotiaaksi elää, kun naapuri tai villieläin vei.
Nykyään on myös tuo vieressä oleva eläinhoitola onnentassu, jonka työntekijä käy töllöttämässä kissoja..
Mutta tosia asia on, että vanhoilla ihmisillä on luulo kissojen suhteen. Ei ne pärjää pakkasessa vaikka kuinka hyvin syötetty olisi tai turkki paksu. Minusta kissa pitäisi kuitenki pitää kuten koiraa, hihnassa ulos taikka tarhassa.
Oma kissani on sen verra arka, että se ei ulos mene vaikka olisi ovi auki, oppinu jtn pentuaikojen karkureissuilta, tosin tiedä sitten mitä sillon on tapahtunu, kun pelkää ulos menoa, ei poika liiemmin oo asiaa kertonu.
Ja se pitäisi olla kissaa hankkiessa varma, että myöskin leikkaa kissansa, mikäli ei ole sitten, joku kasvattaja, ja en tarkoita pentutehtailijoita, vaan jotka on jtn rotu tai vastaava.
Ite en edes hakisi kissaa pentutehtailijoilta, vaan ennemmi kissataloista.
Toki se keneltä kissani sain, sanoi joskus, että ei myy jos menee omakotitaloon ja missä on koiria ja aijon leikkauttaa.. Valkoinen valhe, ja puff, kissa on aika hyvin sisäkissana pärjänny omakoti talossa leikattuna.
Tiedä sitte miksi moiset ehdot.
Suosittelen kaikille kissojen omistajille leikkauttamista. Ja miettimään todellakin sitä haluaako lemmikin katoavan yksinäisillä ulkoreissuilla, vain nauttivan elämästään sisäkissana, vaikka mtn pelkoja.
Hei.
VastaaPoistaAsiallisia kirjoituksia.
Minusta tässäkään asiassa ei tulisi olla musta-valkoista katsantokantaa. Minäkin olen sitä mieltä, että esimerkiksi kerrostalossa tai kaupunkialueilla kissat pidetään sisätiloissa. Maalla asuvana kuitenkin haluan päästää kissani ulkoilemaan. Väitän että kissan elämää rikastuttaa paljon se, että se saa käydä ulkona. Nyt kissani on jo 12-vuotias ja monesti se pihalla ollessaan vain istuskelee jossain ja nauttii ympäristön tapahtumista. Myös hiiri/myyräkantaa se pitää kurissa ja muistutan, että alunperin kissa on lienee kesytettykin lemmikiksi juuri tätä varten.
Leikattu minunkin kissani on, ja olen samaa mieltä, että leikkaamattomana ne lähtevät helposti omille teilleen.
Olen siis sitä mieltä että vapaa ulkoilu tarjoaa kissan elämään hyvää sisältöä maaseutumaisissa olosuhteissa. Totta on, että jotain voi tapahtua, mutta yhtä hyvin voi esittää kysymyksen: Elämän määrä vai laatu?
Ja ihan oikeasti minä RAKASTAN kissaani hyvin paljon.