Hommaa sen kun pukkaa. Kun pari
kaksijalkaista sairastaa tai muuten vain yllättäen työvoimapula iskee, täytyy muiden vapaaehtoisten kaksijalkaisten lisätä
pökköä pesään ja paikata työvoimapulaa. No mitä tästä
seuraa. Aikani Vilpertin kesytyksessä on vähän kortilla. Hyvät
aikomukseni kissojen kanssa seurustelusta ovat usein vaihtuneet
hiekkalaatikoiden putsaukseen, ruokien jakamiseen, roskapussien
vientiin yms. Siis sinänsä varsin tarpeelliseen käytännön
työhön.
Tänään menin Kattilalle kymmeneltä.
Olin kyllä varautunut käytännön töihin ja hups, melkein 5 tuntia
vierähti. Raksukippoja, vesikippoja, tiskikoneen tyhjäystä, 14
hiekkalaatikon seulonta, hyllyjen pyyhintää, märkäruoan jakoa ja kahvin keittoa. Kolme muuta vapaaehtoista hoiti muut hommat. Ja
viimein varttia vaille 3 pääsin viettämään aikaa Vilpertinkin
kanssa.
Poju on jo edistynyt. Siitä kiitos
myös muille kesyttäjille. Hän on jo selkeän utelias ja kävi
haistelemassa farkun lahjettani, kun istuin huoneen lattialla.
Herkkutikku on varma menekkituote. Tänään Vilpertti uskalsi hakea
molemmat puolikaat kädestäni. Tosin hän kantoi ne vähän kauemmas
turvalliseen paikkaan syödäkseen. Pikku-Mamma kävi myös itse
hakemassa omat tikun puolikkaat ja antoi sitten vähän silittääkin.
Käsi on vieläkin Vilpertille enempi
lelu. Haistelun jälkeen olisi sitä mielellään myös hampaiden
kera maistellut. No, tuossa iässä kaikkeen pitää ensin saada suutuntuma. Ei minulla mitään nuolemista vastaan ole, mutta
naskalin terävät kulmahampaat ovat hipiälleni liian rajua tavaraa.
Joten käsi talteen ja oikeat lelut esiin. Pelasimme sitten Vilpertin kanssa
hetken kuularadalla, kunnes poju vetäytyi kiipeilytelineelle
makoilemaan.
Kyllä tästä pojusta seurallinen
kolli kasvaa. Jospa tulevina päivinä ehtisin hänen kanssaan enempi aikaa viettää. Hän majailee edelleen huoneessa 4 ja toivoo pääsevänsä
äitinsä Pikku-Mamman kanssa samaan kotiin. Mamman poika ;)
t. Eliisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti