Sisu-kisun kuulumisia kuultiin viimeksi lokakuussa, jolloin pentu oli ollut minulla muutaman päivän yli kolme viikkoa. Silloin kirjoitin seuraavaa:
Kolmen viikon totuttelun tuloksena Sisu on jatkuvasti kerjäämässä huomiota, vaikka toki jonkinasteista arkuutta esiintyy yhä. Oven kolahtaessa pentu juoksee karkuun jonnekin sängyn alle, mutta hetken päästä tullaankin jo ihan syliin kun on huomattu, että mitään vaaraa ei taaskaan ole. Olen itse asiassa jopa yllättynyt, että Sisu on kesyyntynyt noinkin sylikissaksi, vaikka ajattelin, ettei siitä välttämättä koskaan mitään aivan täysveristä sylikissaa tule.
Ja höpöti höpö. Tällä hetkellä Sisu on hieman vajaa 8 kuukautta vanha. Huomiota kerjätään koko ajan ja Sisu on täysin sylikissa. 5-6 kuukauden iässä koin olevani hieman pulassa kissan kanssa - Sisulla oli tuolloin pahin riehuntavaihe ja kyytiä saivat perinteisesti tietysti peiton alta pilkistävät varpaat kuten kaikki muukin liikkuva.
No, onneksi tuo vaihe oli ohimenevä. Nyt Sisu on rauhoittunut, eikä äiti ota osumaa enää muuta kuin harvoin.
Ruoka on maistunut ihan sopivasti. Lähinnä Royal Caninin raksut menevät, purkkiruokaakin pitää olla tarjolla mutta sitä yleensä ei syödä koko annospussiakaan päivässä. Raksut ovat vielä Kitten-raksuja, joita suositellaan syötäväksi ensimmäinen vuosi, mutta purkkiruokana tarjoan muutakin. Sisun painokäyrästä huomaa, että jos ja kun lääkärin, minun ja Kattilan arvio iästä pitää aika tarkalleen paikkansa, Sisu oli tullessaan vähän kasvukäyrän alapuolella. Nyt ollaan menty jo yli, hupsistakeikkaa! Kuvaa klikkaamalla saa isommaksi, nuo pisteet ovat siis Sisun punnitustuloksia.
Kastraatiossa käytiin tammikuun alussa 7 kuukauden iässä. Eläinlääkäri punnitsi tuolloin Sisun 4,11 kilon painoiseksi, mutta ei kuulemma ollut liikaa. Sisusta tulee vaan mukavan isorakenteinen. Ylipaino on kissan terveydelle vaaraksi. Kissan laihduttaminen on aika hankalaa ja erittäin pitkäveteistä, parempi pitää huoli, ettei ylipainoa siis pääse tulemaan.
Pampulat lähtivät tosiaan. Saman tien kun kuulin ensimmäisen kollimaisen "MOU!"-huudon perinteisen heleän pentu-miun sijaan, varasin ajan kastrointiin. Ensimmäisen illan Sisu aristeli ja oli hieman tokkurainen, mutta muita ongelmia ei ollut.
Nuori kastraattiuros Sisu lähettää terveisiä kaikille!
Ihana Sisu, pieni miehen alku! ^__^
VastaaPoistaOikein charmikkaan miehen piirteet on ja hienoa, että on kesyyntynyt noin hyvin.
Aina puhutaan niin paljon kissojen ylipainosta, mikä on etenkin lungistelevilla sisäkisuilla iso ongelma, mutta meilläpä on ihan päinvastainen ongelma..taitaa olla hoikat geenit. Kaksi pitkäkarvaista maatiais-tyttöä ja nyt 5,5v, toinen hoikka, mutta toinen erittäin laiha, kuitenkin turkit on suurimman osan ajasta hyvässä kunnossa, kisut leikkisi ja muutenkin perusterveitä. Tämä laihempi neiti on aikas ruikuli, häneltä puuttuu pysyvät yläkulmahampaat, eivät kasvaneet maitohampaiden jälkeen ja oksentaa helposti, jos ahmii ruokaa. Verikokeet on otettu, sterilisoitu, rokotettu, madotettu, mutta mitään poikkeavaa ei ole löytynyt ja mikään ei oikein auttanut. Kunnon proteiini-pitoisilla raksuilla ja kana tai tonnikala-purkkiruoilla mennään, kaikki oikeastaan applawsin. Koirille kun on enemmänkin sellaisia isompiravinteisia aktiivisen otuksen ruokia, mutta kissoilla lähinnä päinvastaisia. :P
~ Frillycakes ♥ ~
Jos olisi enemmän ikää ja eivät aina olisi olleet hoikkia, olisin huolissani. Laihtuminen kun on usein aika hälyttävää ja on merkki monista kuolemaan asti vievistä taudeista, kuten kasvaimet tai munuaisvika. Noin nuorilla tuskin mistään sellaisesta voi olla kyse, etenkin, jos ovat aina olleet hoikkia. Hyvä, että kuitenkin on verikokeita otettu ja pidetty hyvää huolta, eläinlääkäri olisi varmasti sanonut jos lisätutkimuksiin olisi aihetta. :) Hyvää jatkoa sinne sirompilinjaisille kateille!
Poista