Mutta talo ilman kissan tassutusta ei tuntunut kodilta ja niinpä sitten menin Kattilaan, aluksi vain katsomaan kissoja. Tarkoitukseni oli pikku hiljaa tutustua kissoihin ja sitten miettiä, josko joku kisu haluaisi muuttaa minulle. Ihastuin heti ensi käynnillä isoon raitapaitaan, aikuiseen poikakissaan ja niin sitten valitsin hänet. Ajattelin, että kun hän on ensin kotiutunut, otan hänelle kaveriksi pentukissan, sellainenkin Kattilasta löytyi. Niin sitten jäin odottamaan ensin aikuista kisua kotiin, mutta kävikin niin, että hän laittoi kovasti hanttiin, eikä tahtonut tulla minun mukaani.
Pentuosastolla oli yhdessä häkissä kolme kisunpentua, n. 5 kk:n ikäistä, jotka oli loukutettu 3 kk:n ikäisinä ja he olivat kovin ujoja ja arkoja. Rohkein heistä oli silloin jo varattu, mutta peittojen alle piiloutuneena näkyi valkoinen ja keltainen poika, niin suloisia ja kauniita. Hoitaja sai heidät houkuteltua lelun kanssa näkyville ja niinpä he veivät sydämeni. Ensin lähti mukaani valkoinen poika, silloin Unto, mutta hänestä tuli Valtteri, tuttavallisesti Valtsu. Ensin hän oli kantokopan peränurkassa puoli päivää, mutta yön aikana hän oli lähtenyt liikkeelle, käynyt laatikolla, ruokahalu oli pojalta tyystin kadonnut. Aamulla etsin häntä kovasti, piiloon oli vetäytynyt lipaston alle ja siellä hän vietti seuraavat 2 päivää, kehräsi kuuluvasti rauhoittaakseen itseään, ei syönyt, eikä paljon juonutkaan. Peloissaan ja ikävissään oli pikkuinen.
Niin sitten päätin hakea veljen hänelle turvaksi, keltainen poika nimeltään Vilperi, joksi hän sai jäädäkin, tuttavallisesti Viltsu. Pariin päivään he eivät tavanneet toisiaan, toinen oli toisen lipaston alla ja toinen toisen, hiekkalaatikollekaan eivät sattuneet yhtä aikaa. Mutta parin päivän päästä he olivat yöllä tavanneet toisensa ja siitä saakka on talossa menty kovaa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita on ollut.
Vilperi oli myös todella arka, mutta ei sentään niin arka kuin Valtteri, johon ei saanut alkuun edes katsoa. Vilperi kesyyntyi 2 viikossa, ensin silittää sai ruokakipolla, sitten matolla ruokakipon vieressä ja nykyisin jo pitää silittää missä vain, Vilperi pyörii jaloissa, niin että välillä häneen meinaa kompastua. Syliin häntä ei saa ottaa, kiire tulee ponkaista pois, jos koittaa häntä nostaa. Sohvalla houkuttelen syliin, mutta hän on mieluummin vieressä kuin sylissä. Arka on hänkin edelleen, jos joku kopsahtaa tai tapahtuu jotain yllättävää tai tulee vieraita, on lipaston alusta edelleen turvallisin paikka.
Valtteri sitä vastoin kesyyntyy hyvin hitaasti, luottamuksen ansaitseminen on todella työn takana. Pelkkä katsominen sai hänet alkuun piiloutumaan lipaston alle, mutta parin viikon päästä häntä sai katsoa kaukaa, mutta lähestyä ei saanut. Pikku hiljaa olemme päässet lähemmäs ja nyt hän on jo aina seuroissa, tulee katsomaan televisiota kanssamme, tai sänkyyn lukemaan lehteä, pyörii jaloissa, mutta koskea ei paljon saa. Joskus raapimapuussa puoliunessa olen vähän silittänyt tassua ja kylkeä, mutta silmät pyöristyvät heti ja alkaa pakoreitin etsintä. Mutta en ahdista, hän saa kesyyntyä rauhassa, tiedän, että jonain päivänä hän antaa silittää, koska näen, että hän katsoo kaihoisasti, kun Vilperi pyörii jaloissa ja puskee mielissään, kun häntä silitetään. Hän on nyt ollut jo 3 kuukautta talossa, mutta meillä ei ole kiire, Valtteri taitaa olla hämäläinen, rauhallinen ja harkitseva, miettii asioita itsekseen. Vilperi on sitä vastoin huoleton veikko, menee ensin ja sitten vasta miettii, miukuu kaverilleen ja houkuttelee leikkimään, kiipeää joka paikkaan ja joskus tulee nopeasti alas. Jos kiellät tekemästä jotain, sehän se vasta alkaa kiinnostaakin, pieni vilpertti on Vilperi!
Pojat ovat varsin energisiä ja meno on välillä kovaa, varsinkin aamuyön tunteina nämä kaksi kaveria ovat virkeimmillään. Huonekasvit alkaa olla kaikki ”hoidettu” kuoliaaksi, poikien mielestä niissä on aina kuivia lehtiä. Kaikki minne ei päästetä (esim. vaatekaappi) on heidän mielestään tosi mielenkiintoinen paikka, sinne pääsyä vaanitaan, josko joskus sinne pääsisi kaivautumaan vaatteisiin. Suloisia ja ihania ovat kissapojat ja olen tyytyväinen, että voin antaa heille kodin, jossa he ovat perheenjäseniä. Paljon iloa ovat pojat jo tuoneet, mieli rauhoittuu, kun saa silittää silkkistä turkkia.
Terveisiä Valtterilta ja Vilperiltä kaikille Kattilalaisille ja lämpimät kiitokset, että autatte kodittomia kissoja uuden kodin etsimisessä.
Voi kuinka kiva oli lukea tällaista! Monet ottavat vaan niitä kesyjä ja varmasti helppoja tapauksia, harvemmalla riittää kärsivällisyys pitkäjänteiseen aremman kissan luottamuksen voittamiseen. :) Löytöeläintyöstä vapaaehtoiset eivät rahapalkkaa saa, mutta tällaiset tarinat ovat se suurin palkka!
VastaaPoistaOli ihan samantapainen tarina, kuin meidän pojilla jotka haettiin Kattilasta viitisen vuotta sitten. Veljekset Jösse ja Valtsu olivat ehkä viiden kuukauden meille muuttaessaan. Valtsu oli utelias ja aika reipas ja rohkea alunperinkin, mutta Jösse oli aika traumatisoitunut ja asui sängyn alla ensimmäiset kuukaudet. Jösse tarvitsi paljon rauhaa ja rakkautta ennen, kuin siitä tuli nykyinen sylissä viihtyvä mammam poika. Meni varmaan yli kaksi vuotta ennen, kuin kaikki pelot unohtui ja teimme sen eteen töitä enemmän, kuin kenenkään aiemman kissamme. Rauhan ja turvallisuuden luominen onneksi pikku hiljaa tehosi ja nyt on vain valokuvat säikystä pikkujössestä.
VastaaPoistaToisaalta palkkio siitä on moninkertainen. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun Jösse viilettää kahden muun kissan Hertan ja Valtsun kanssa yhtä rohkeasti, kun muutkin ja sitten kömpii syliin nukkumaan.
Inkeri
Kyllä vain, kukapa voisi vastustaa kisunpentua, joka on luottavainen ja tulee heti luo, leikkii ja katsoo suloisesti. Mutta arkatassut ovat ihan yhtä suloisia, vaikka eivät tulekaan heti tuttavuutta tekemään. Arkatassuihin kiintyy kyllä tosi nopeasti, jokainen pieni luottamuksen osoitus ilahduttaa suuresti ja tuntuu suurelta voitolta. Mikään ei ole itsestään selvää, jos tänään saan koskea hännänpäähän, huomenna voi olla, että arkatassu pysyttelee kauempana tarkkailuasemissa. Mutta todellakin, palkkio on sitten sen veroinen, kun kisu alkaa luottaa ja tulee luo, kehrää ja on tyytyväinen ja luottavainen.
PoistaRiitu