Silli on asustanut meillä jo vuoden ja kolme kuukautta. Silli tuli meille Kattilasta alunperin rakkaan "sykerökaverinsa" Lyylin kanssa, mutta Lyyli-kulta valitettavasti jouduttiin nukuttamaan ikiuneen maaliskuussa 2013 vakavan ja vaikean sairauden takia. Silli-parka jäikin sitten vaille toveria, ja seurallisena kissana kovasti kaipasi itselleen "kollegaa". Lyylin poismenon aiheuttamasta surusta hiukan toivuttuamme rohkenimme lähteä Kattilaan katselemaan, josko sieltä löytyisi Sillille sopiva kaveri - ja löytyihän sieltä! Päätimme adoptoida Läiskän, suloisen, kiltin ja hiukan aranpuoleisen tyttökisun.
Haimme Läiskän kotiin toukokuussa. Kaksi ensimmäistä vuorokauttansa uudessa kodissaan Läiskä vietti kylpyhuoneen allaskaapin alle ahtautuneena. Kolmantena päivänä Läiskä tunki nojatuolin sisään, eikä meinannut tulla sieltä lainkaan pois. Kun saimme Läiskän pois nojatuolista, uusi piilopaikka löytyi vierashuoneen lipaston takaa. Lipaston takana Läiskä viettikin sitten parisen viikkoa, emmekä edes yrittäneet saada häntä sieltä pois, vaan veimme suosiolla ruuat, juomat ja vessan piilopaikan välittömään läheisyyteen. Pikkuhiljaa Läiskä sitten alkoi tulla itsekseen tutkimaan uutta kotiaan ja kämppistään Silliä. Silli ja Läiskä tulivat heti alusta alkaen aika hyvin juttuun, lukuunottamatta pieniä asiaankuuluvia sähinöitä Sillin puolelta. Kun Läiskän saapumisesta uuteen kotiin oli kulunut kolmisen kuukautta, sai häntä jo silitellä ja harjata!
Nykyään Läiskä on hyvin seurallinen ja tulee välillä jopa itse siliteltäväksi ja rapsuteltavaksi. Syliin Läiskää ei saa vielä nostaa, mutta sitäkin olemme harjoitelleet eläinlääkärissä käyntiä ajatellen. Hiljaa hyvä tulee. Sillin kanssa leikit yltyvät välillä oikein hurjiksi, jolloin matot saavat kyytiä. Muutama päivä sitten Silli tavattiin puhdistamasta Läiskän korvia, joten ehkä Silli saa pian Läiskästä uuden "sykerökaverin" itselleen. :)
Läiskä korissa
Silli raapimispuussa
Oi että näitä on niin ihana lukea! ♥
VastaaPoistaKovin tuntui tutulta juttu Läiskän kesyyntymisestä, miten pieneen tilaan voi kissa mennäkään ja piiloutua sinne päiväkausiksi, liikkumatta muuten kuin pakolliset vessakäynnit. Meillä vei 6 kk, ennen kuin toinen pojista kesyyntyi, veljensä kesyyntyi 2 viikossa. Nykyisin tuo ujo poika kiiruhtaa aina ja joka paikassa silitettäväksi, tosin syliin nosto on edelleen harjoittelun alla ja hän on ollut meillä jo vuoden! Vielä täytyy olla takatassut maassa, muuten iskee paniikki.
VastaaPoistaKiitos kuulumisista!!! Ihan parasta,että vihdoin löysin jotakin tietoa, entisistä,rakkaista kissoistamme, Sillistä ja Lyylistä. Perhetilanteemme muututtua, jouduimme luopumaan niistä pakon edessä. Olen niin kiitollinen,että pääsivät samaan, hyvään kotiin!! ja sain nyt jotakin tietoa heistä...kyllä itku tuli,kun kuulin Lyylin poismenosta :( Ihanaa, että Silli on voimissaan ja sai kaverin. Voikaa hyvin!!!!
VastaaPoista