tiistai 10. syyskuuta 2013

Laikun terveiset

Laikku muutti meille 20.4.2013. Meillä oli suuri suru, sillä 20-vuotias kissamme Julle oli hiljattain jouduttu nukuttamaan ikiuneen. Kaveria jäi kaipaamaan myös n.15v Onni. Menin tyttäreni kanssa ihan vain piristykseksi tutustumaan kissakoti Kattilaan,ja kuinkas kävikään..Siellä oli tämä 1-vuotias kissapoika ja tyttäreni huudahti,että Julle! No,eipä ollut,mutta muistutti kyllä ulkonäöltä erehdyttävästi häntä. Laikku vei tyttäreni sydämen saman tien,kun kiehnäsi ja kehräsi vain häntä ja jäi maukumaan,kun laski sylistä, ja kyllä siinä äidinkin sydän suli..
Kun Laikku sitten muutti kotiin,oli hän utelias ja innokkaana tutki joka paikan. Kovasti olisi tehnyt tuttavuutta Onni-kissaankin,mutta hän osoitti mieltään ja majaili ensimmäisen päivän sänkymme alla muristen. Hieman jännitti,kuinka Onni sopeutuu uuteen kaveriin,mutta kun sai rauhassa olla hetken ja tutustua omaan tahtiinsa,niin jo saman viikon aikana söivät yhteisestä kupista ja köllöttelivät vieretysten,tosin Onni piti alkuun huolen tietystä hajuraosta,mutta tappeluja ei tullut ja kaverukset heistä suhteellisen nopeasti tulikin.
Laikku on persoonallinen poika. Heti alussa (jo tutustumassa käydessä) hän otti omaksensa tyttäreni, ja se linja on pitänyt! Hän meni tyttäreni viereen nukkumaan, ja lähtee jo heti illalla kahdeksan aikaan vauhdilla juoksemaan yläkertaan tietäessään, että lapset menevät silloin nukkumaan. Hän nukkuu usein tytön vieressä samalla tyynyllä, ja herättää aamuisin kiskomalla peittoa pois päältä ja nuuhkimalla korvaa. Hän seuraa tyttöä, minne tahansa hän meneekin, ja osoittaa sitten mieltään, jos tämä on useamman yön ollut poissa kotoa,ettei heti ensimmäisinä öinä viereen tulekaan,vaan majailee alakerran sohvalla. Tyttäreni onkin hänen leikittäjämestarinsa,koska Laikku juoksee hänen perässään. Koulusta tullessaan Laikku jo juoksee ovella vastaan. Oikeastaan tyttäreni on meistä viidestä ainut, joka saa pitää Laikkua sylissään ja siinä hän viihtyisi vaikka kuinka kauan kehräten. Meistä muistakin hän toki pitää,on utelias ja seurallinen,mutta sylikissaa me muut emme hänestä saa. Kun tytär leikkii huoneessaan omia juttujaan,Laikku seuraa vieressä pää kallellaan. Ruokaa hän rakastaa ja sitä pitäisi olla hänen mielestään tarjolla aina! Lisäksi hän pitää kasseista,pahvilaatikoista,pesukoneen päälle on kiva hypätä ja ennenkaikkea rakastaa katsella ikkunasta,mitä siellä näkyy ja koska koululainen taas saapuu häntä viihdyttämään..Laikku on aivan ihastuttava ja touhukas persoonallisuus! Parasta on tietenkin se,että myös Onni on hänet hyväksynyt joukkoomme, ja tämä vilkas poika tuo iloa ja vauhtia elämään :)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti