Kun Laikku sitten muutti kotiin,oli hän utelias ja innokkaana tutki joka paikan. Kovasti olisi tehnyt tuttavuutta Onni-kissaankin,mutta hän osoitti mieltään ja majaili ensimmäisen päivän sänkymme alla muristen. Hieman jännitti,kuinka Onni sopeutuu uuteen kaveriin,mutta kun sai rauhassa olla hetken ja tutustua omaan tahtiinsa,niin jo saman viikon aikana söivät yhteisestä kupista ja köllöttelivät vieretysten,tosin Onni piti alkuun huolen tietystä hajuraosta,mutta tappeluja ei tullut ja kaverukset heistä suhteellisen nopeasti tulikin.
Laikku on persoonallinen poika. Heti alussa (jo tutustumassa käydessä) hän otti omaksensa tyttäreni, ja se linja on pitänyt! Hän meni tyttäreni viereen nukkumaan, ja lähtee jo heti illalla kahdeksan aikaan vauhdilla juoksemaan yläkertaan tietäessään, että lapset menevät silloin nukkumaan. Hän nukkuu usein tytön vieressä samalla tyynyllä, ja herättää aamuisin kiskomalla peittoa pois päältä ja nuuhkimalla korvaa. Hän seuraa tyttöä, minne tahansa hän meneekin, ja osoittaa sitten mieltään, jos tämä on useamman yön ollut poissa kotoa,ettei heti ensimmäisinä öinä viereen tulekaan,vaan majailee alakerran sohvalla. Tyttäreni onkin hänen leikittäjämestarinsa,koska Laikku juoksee hänen perässään. Koulusta tullessaan Laikku jo juoksee ovella vastaan. Oikeastaan tyttäreni on meistä viidestä ainut, joka saa pitää Laikkua sylissään ja siinä hän viihtyisi vaikka kuinka kauan kehräten. Meistä muistakin hän toki pitää,on utelias ja seurallinen,mutta sylikissaa me muut emme hänestä saa. Kun tytär leikkii huoneessaan omia juttujaan,Laikku seuraa vieressä pää kallellaan. Ruokaa hän rakastaa ja sitä pitäisi olla hänen mielestään tarjolla aina! Lisäksi hän pitää kasseista,pahvilaatikoista,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti