Paavo muutti mun luo Kattilasta kesäkuussa. Kattilassa Paavo ei kerinnytkään kovin kauan asustella.
Alussa oli vähän hankalaa, kun ei ollut tiedossa muuta kuin ikä ja nimi.
Kokonaan sisäkissaksi opettelu vei hetken aikaa, mutta nyt on harjoittelu valjaiden kanssa käynnissä. Ulkoillaan jo rappukäytävässä n. 10 minuuttia kerrallaan ennen kun koti kutsuu ja on harjoiteltu kantokopassa matkustamista maalle. Ehkä ensi kesänä ollaan jo pihalla.
Naruhiiri ja pallo saavat aamulla ja illalla kyytiä kun kisu innostuu. Uusi, paketista otettu karvahiiri pysyy ehjänä n. minuutin Paavon kyydissä. Ei tarvitse myöskään olla huolissaan, että ei herää aamulla kellonsoittoon, Paavo kyllä varmistaa herätyksen, koska piiiitkän yön jäljiltä on kiljuva nälkä.
Paavo on tähän mennessä ensimmäinen kissa jonka olen kuullut tömistelevän kävellessään. Toisaalta hyvä, ei pääse hiipimään salaa selän taa. Tosin alakerrassa varmaan kattolamput heilahtaa, kun se hyppää ikkunalaudalta...
Parin viikon päästä lähdetään kisun kanssa pariksi päiväksi evakkoon putkiremontin alta.
Kotiin on kiva tulla kun useimmiten Paavo odottaa eteisessä ja sirkuttaa, on muutenkin tosi kova juttelemaan ja kehräämään.
lauantai 31. elokuuta 2013
Kissa nimeltä Menni
Kävimpä taas antamassa kissoille sosiaalisia kontakteja silitysten muodossa. Ensimmäiset silitykset sai tietenkin vanha suosikkini Julle. Pientä piristystä ikäneidon arkeen.
Mutta jostain piilosta putkahti yht'äkkiä mustavalkoinen katti. Ensin varovasti puskien ja välillä takaisin piiloon pujahtaen. Kohta hän jo alkoi kisata silityksistä Jullen kanssa. No, kun vanha rouva väsähti ja kävi takaisin torkkumaan, tuli mustavalkoinen katti rohkeasti piilostaan kerjäämään huomiota. Se oli Menni.
Miten näin lutunen katti onkaan Kattilalle joutunut. Sosiaalinen, silitettävä ja utelias. Vihreät silmät ymmyrkäisinä loistaen hän nautiskeli avoimella paikalla rapsutuksistani.
Tämä katti sopisi varmasti myös lapsiperheeseen. Kunhan lapset muistavat kohdella sitä hyvin. Seurallinen ja veikkaan että myös leikkisäkin nuorekas Menni kaipaa siis sitä loppuelämänsä hellää kotia (jota tietysti kaikki Kattilan kissat ovat vaille...). Olisiko sinusta Mennin palvelijaksi?
Mutta jostain piilosta putkahti yht'äkkiä mustavalkoinen katti. Ensin varovasti puskien ja välillä takaisin piiloon pujahtaen. Kohta hän jo alkoi kisata silityksistä Jullen kanssa. No, kun vanha rouva väsähti ja kävi takaisin torkkumaan, tuli mustavalkoinen katti rohkeasti piilostaan kerjäämään huomiota. Se oli Menni.
Miten näin lutunen katti onkaan Kattilalle joutunut. Sosiaalinen, silitettävä ja utelias. Vihreät silmät ymmyrkäisinä loistaen hän nautiskeli avoimella paikalla rapsutuksistani.
Tämä katti sopisi varmasti myös lapsiperheeseen. Kunhan lapset muistavat kohdella sitä hyvin. Seurallinen ja veikkaan että myös leikkisäkin nuorekas Menni kaipaa siis sitä loppuelämänsä hellää kotia (jota tietysti kaikki Kattilan kissat ovat vaille...). Olisiko sinusta Mennin palvelijaksi?
keskiviikko 28. elokuuta 2013
Ruokakeräys löytöeläimille
Ruokakeräys löytöeläimille
K-Market Käikälän pihassa
5.9 klo: 12 - 18.00
Tervetuloa tutustumaan Kissakoti Kattilan toimintaan.
perjantai 23. elokuuta 2013
Terveiset Nuksulta (ent. Nougat) ja Petjalta!
Otin ne Kattilasta eri aikaan, mutta tulivat heti juttuun. Terveinä pysynyt, lukuun ottamatta Pedjan pissatulehdusta, samalla lääkärireissulla röntgenkuvista paljastui kamaluuksia: koteloitunut hauli selkärangan vierestä ja vasen takajalka aikoinaan murtunut ja luutunut vinoon... Kun Petja saapui Kattilaan oli n. 5 senttiä sen hännän päästä kova koppura, joten se typistettiin pois. Luulen että häntä, hauli ja jalka on sattunut samassa sen entisessä "kodissa" Mutta Petja elää ihan normaalin kissan elämää urheasti vammojensa kanssa
keskiviikko 21. elokuuta 2013
Elman (ent.Siro) kuulumisia
Elma (ent. Siro) 7 vee on ilostuttanut elämääni enemmän kuin ikinä osasin kuvitella. Oli Kattilassa veljiensä Sinuhen ja Sxxxxn kanssa. Veljistä ei tietoa. Elmalla todettiin munuaisten vajaatoiminta jo 2-vuotiaana, mutta tähän asti on pärjätty hyvin. Nyt selvisi, että munuaiset huonossa kunnossa, mutta eletään mahdollisimman ihanaa kissan elämää niin kauan kuin mahdollista. Ulkoilee pitkässä narussa ja tuo paljon hiiriä. Uskomattoman kiltti ja maailman rakkain
Elma leikkii
Elma lepää
Elma omenapuussa
Elma leikkii
Elma lepää
Elma omenapuussa
tiistai 20. elokuuta 2013
Terveiset meiltä kaikilta 5:ltä :)
Hei vaan kaikki kissojen ystävät ja Kattilan väki!
Olen siis 5 ihanan kissan omistaja, jotka kaikki ovat tulleet Kattilasta. Joko aivan harkitusti, tai sitten "vahingossa" :)
Kaikenkaikkiaan minulla on ollut 6 kattilan entistä kissa asukkia, mutta jouduin viime keväänä suureksi surukseni luopumaan rakkaasta kollipojastani Mörristä, vehreemmille metsästysmaille.:(
Tämä ihana kollipoika oli aivan ensimmäinen kissa, jonka Kattilasta olen ottanut. (-07)
Seuraava kissa joka Kattilasta tuli (-08), on meidän prinsessamme Nami. Hän tuossa etsiskelikin uutta kotia, kun ei meinannut oikein sopeutua uusiin perheenjäseniinsä, kun oli hetken asustellut muualla. Nyt kuitenkin kaikki ovat ottaneet paikkansa ja kaikki sujuu oikein hienosti, vaikka tämä rinsessa vaatiikin sen oman rauhansa aina välillä.
Kolmanneksi meille tuli meidän rouva Vilma (2010), jonka piti tulla vain kotihoitoon sairautensa vuoksi. Vilma sairasti silloin vakavaa maksasairausta. Vilmalla oli lääkitys ja sitä jouduttiin syöttämään, koska ei itse suostunut syömään mitään. Kovalla työllä ja hyvillä lääkkeillä onneksi siitä selvittiin ja Vilma alkoi itse syömään ja sai painonsakin äkkiä takaisin. Kaiken sen työn ja kiintymyksen jälkeen en sitten enään voinutkaan luopua Vilmasta, vaan halusin pitää sen itse. Vilma oli myöskin hyvin kiintynyt parantumisen jälkeen Mörriin, enkä raaskinut niitä siis erottaa. Vilma oli silloin erittäin arka, eikä halunnut pahemmin ihmisten huomiota, vaan hakeutui mielummin Mörrin viereen. Mörrin pois meno olikin sille todella rankka paikka, mutta muutti myös sitä niin, että siitä tuli erittäin huomion hakuinen ja nykyään jopa nukkuu minun vieressä.
Tältä Vilma näytti tullessaan
Tältä Vilma näyttää nykyään
Vilma & Mörri parvekkeella päiväunilla
Neljänneksi meille tuli Pörri (2010). Pyllerönä hänet talolla tunnettiin (johtui varmaan sen pyöreästä olomuodosta) :D Tänne muuttaessa nimi kuitenkin vaihdettiin Pörriksi, vaikka tiukasti painostaan pitää kiinni. Pörri on sellainen yleis leppoisa kaveri, joka seuraa ihan joka paikkaan (varsinkin jääkaapille). Tällä hetkellä Pörri on myös ainoa kolli talossa ja joutuu siis yksin kestämään 4 narttua! Siinä on kova homma varmasti, koska 3 niistä vaatii melkein taukoamatta huomiota. (Meidän prinsessahan ei siis välitä Pörristä tuon taivaallista, vaan kävelee ohi nokka pystyssä, mutta ehkä hyvä niin). Pörrillä on myös erittäin hassu tapa roikottaa kieltään ulkona, mutta se taitaa olla ihan tahatonta, kun siltä puuttuu edestä hampaita, niin se kieli taitaa väkisin vain sieltä valahtaa pihalle :)
Sitten viimeisemmät tulokkaat ovat nämä meidän sisarukset (2013) :) Vajaan vuoden ikäiset pennut Peppi ja Clementine. Olivat myös ns. kotihoidossa, mutta halusimme ne sitten kokonaan tänne asumaan. Nämä ovat kyllä sellainen riiviö parivaljakko ja vauhtia riittää. Aluksi molemmat olivat aika arkoja, varsinkin Clementine, mutta nyt ajan kanssa se on kesyyntynyt todella paljon ja nykyään saan jopa hänet nostaa syliin rapsuteltavaksi, jossa se kiehnää jonkin aikaa ja poistuu sitten, kun hänestä rapsutuksia on saatu tarpeeksi :) Edelleenkin Clementine pelkää vieraita ihmisiä ja varsinkin naispuoleisia. Sitä en tiedä miksi. Miehet hän hyväksyy hyvinkin äkkiä. Peppiä ei taas pahemmin ihmiset kiinnosta, kunhan antavat ruokaa ja rapsuttavat silloin kun HÄN haluaa. Keskenään he leikkivät hippaa varsinkin illalla kun pitäisi käydä nukkumaan ja ovat jopa saaneet tuon meidän prinsessankin innostumaan, vaikkakin se saattaa suuttua hyvinkin äkkiä, jos leikki ei mene niin kuin hän haluaa. Pörriä he rakastavat yli kaiken! Jopa Pörrin hermojen loppumiseen asti, jaksavat he änkeä Pörrin kainaloon pestäväksi, tai muuten vain päälle makaamaan. Hyvin paljon Pörri sietääkin, mutta osaa kyllä siirtyä poiskin, sitten kun ei vaan huvita putsailla toisten turkkeja, tai muuten vain olla patjana.
Vasemmalla puolella on Peppi ja oikealla puolella Clementine
Näin, siinähän sitä kertomusta tosiaan oli kerrakseen :)
Terveisin: Katja & Tea + Nami, Vilma, Pörri, Clementine ja Peppi
Olen siis 5 ihanan kissan omistaja, jotka kaikki ovat tulleet Kattilasta. Joko aivan harkitusti, tai sitten "vahingossa" :)
Kaikenkaikkiaan minulla on ollut 6 kattilan entistä kissa asukkia, mutta jouduin viime keväänä suureksi surukseni luopumaan rakkaasta kollipojastani Mörristä, vehreemmille metsästysmaille.:(
Tämä ihana kollipoika oli aivan ensimmäinen kissa, jonka Kattilasta olen ottanut. (-07)
Seuraava kissa joka Kattilasta tuli (-08), on meidän prinsessamme Nami. Hän tuossa etsiskelikin uutta kotia, kun ei meinannut oikein sopeutua uusiin perheenjäseniinsä, kun oli hetken asustellut muualla. Nyt kuitenkin kaikki ovat ottaneet paikkansa ja kaikki sujuu oikein hienosti, vaikka tämä rinsessa vaatiikin sen oman rauhansa aina välillä.
Kolmanneksi meille tuli meidän rouva Vilma (2010), jonka piti tulla vain kotihoitoon sairautensa vuoksi. Vilma sairasti silloin vakavaa maksasairausta. Vilmalla oli lääkitys ja sitä jouduttiin syöttämään, koska ei itse suostunut syömään mitään. Kovalla työllä ja hyvillä lääkkeillä onneksi siitä selvittiin ja Vilma alkoi itse syömään ja sai painonsakin äkkiä takaisin. Kaiken sen työn ja kiintymyksen jälkeen en sitten enään voinutkaan luopua Vilmasta, vaan halusin pitää sen itse. Vilma oli myöskin hyvin kiintynyt parantumisen jälkeen Mörriin, enkä raaskinut niitä siis erottaa. Vilma oli silloin erittäin arka, eikä halunnut pahemmin ihmisten huomiota, vaan hakeutui mielummin Mörrin viereen. Mörrin pois meno olikin sille todella rankka paikka, mutta muutti myös sitä niin, että siitä tuli erittäin huomion hakuinen ja nykyään jopa nukkuu minun vieressä.
Tältä Vilma näytti tullessaan
Tältä Vilma näyttää nykyään
Vilma & Mörri parvekkeella päiväunilla
Neljänneksi meille tuli Pörri (2010). Pyllerönä hänet talolla tunnettiin (johtui varmaan sen pyöreästä olomuodosta) :D Tänne muuttaessa nimi kuitenkin vaihdettiin Pörriksi, vaikka tiukasti painostaan pitää kiinni. Pörri on sellainen yleis leppoisa kaveri, joka seuraa ihan joka paikkaan (varsinkin jääkaapille). Tällä hetkellä Pörri on myös ainoa kolli talossa ja joutuu siis yksin kestämään 4 narttua! Siinä on kova homma varmasti, koska 3 niistä vaatii melkein taukoamatta huomiota. (Meidän prinsessahan ei siis välitä Pörristä tuon taivaallista, vaan kävelee ohi nokka pystyssä, mutta ehkä hyvä niin). Pörrillä on myös erittäin hassu tapa roikottaa kieltään ulkona, mutta se taitaa olla ihan tahatonta, kun siltä puuttuu edestä hampaita, niin se kieli taitaa väkisin vain sieltä valahtaa pihalle :)
Sitten viimeisemmät tulokkaat ovat nämä meidän sisarukset (2013) :) Vajaan vuoden ikäiset pennut Peppi ja Clementine. Olivat myös ns. kotihoidossa, mutta halusimme ne sitten kokonaan tänne asumaan. Nämä ovat kyllä sellainen riiviö parivaljakko ja vauhtia riittää. Aluksi molemmat olivat aika arkoja, varsinkin Clementine, mutta nyt ajan kanssa se on kesyyntynyt todella paljon ja nykyään saan jopa hänet nostaa syliin rapsuteltavaksi, jossa se kiehnää jonkin aikaa ja poistuu sitten, kun hänestä rapsutuksia on saatu tarpeeksi :) Edelleenkin Clementine pelkää vieraita ihmisiä ja varsinkin naispuoleisia. Sitä en tiedä miksi. Miehet hän hyväksyy hyvinkin äkkiä. Peppiä ei taas pahemmin ihmiset kiinnosta, kunhan antavat ruokaa ja rapsuttavat silloin kun HÄN haluaa. Keskenään he leikkivät hippaa varsinkin illalla kun pitäisi käydä nukkumaan ja ovat jopa saaneet tuon meidän prinsessankin innostumaan, vaikkakin se saattaa suuttua hyvinkin äkkiä, jos leikki ei mene niin kuin hän haluaa. Pörriä he rakastavat yli kaiken! Jopa Pörrin hermojen loppumiseen asti, jaksavat he änkeä Pörrin kainaloon pestäväksi, tai muuten vain päälle makaamaan. Hyvin paljon Pörri sietääkin, mutta osaa kyllä siirtyä poiskin, sitten kun ei vaan huvita putsailla toisten turkkeja, tai muuten vain olla patjana.
Vasemmalla puolella on Peppi ja oikealla puolella Clementine
Näin, siinähän sitä kertomusta tosiaan oli kerrakseen :)
Terveisin: Katja & Tea + Nami, Vilma, Pörri, Clementine ja Peppi
Onko sinulla kissa Kattilasta?
Hei te kaikki rakkaat ystäväiset, jotka olette ottaneet kissan Kissakoti Kattilasta!
Olisi aivan mahtavaa kuulla kissujen kuulumisia ja mielellään vaikka kuviakin.
Laittakaapa viestiä Kattilan sähköpostiin :kissakotikattila@gmail.com, tai voitte laittaa kuulumisia ja kuvia, myös kissakoti kattilan facebook sivuille.
Julkaisemme kissojen tarinat ja tervet blogissamme :)
Kiitos jo etukäteen
Syksyisin terveisin: Kissakoti Kattilan väki
Olisi aivan mahtavaa kuulla kissujen kuulumisia ja mielellään vaikka kuviakin.
Laittakaapa viestiä Kattilan sähköpostiin :kissakotikattila@gmail.com, tai voitte laittaa kuulumisia ja kuvia, myös kissakoti kattilan facebook sivuille.
Julkaisemme kissojen tarinat ja tervet blogissamme :)
Kiitos jo etukäteen
Syksyisin terveisin: Kissakoti Kattilan väki
Kuvassa jo kodin saanut Leo
maanantai 19. elokuuta 2013
Tullut tänään (19.8) Kattilaan arka kissa
Tämmönen arka kissa saapui tänään Kattilaan. Leteensuolla pyörinyt jo useamman vuoden. Jos tunnistat että tämä olisi sinulta tai joltain tutultasi kauan aikaa sitten kadonnut kisu ota yhteyttä Kattilaan
sunnuntai 18. elokuuta 2013
Löytynyt Lammin Kataloisten suunnalta
Löytynyt pienikokoinen narttukissa joka pyörinyt Kataloisten suunnalla Lammilla keväästä saakka.
Yhteydenotot Sami Tomann 0400 476872
Yhteydenotot Sami Tomann 0400 476872
perjantai 16. elokuuta 2013
Loppukesän terveisiä Kattilasta
Tervehdys kaikille kissojen ystäville Kattilasta. Haasteemme arkojen kissojen hampaidenhoidon hyväksi on alkanut mukavasti, mutta lisää ihmisiä saa haastaa mukaan auttamaan. Vapaaehtoisia kaipaamme koko ajan lisää talolle auttamaan kissojen hoidossa. Elomessuilla Kattilan väki edusti näkyvästi ja teltallamme piipahtikin todella paljon messuväkeä tukemassa ja tutustumassa toimintaan.
Loppukesä ja syksy ovat pentu aikaa pahimmillaan ja parhaimmillaan. Talolla alkaa olemaan ahdasta ja kissoja olisi tulossa enemmän kun pystymme vastaanottamaan. Surullista, etteivät kaikki ihmiset hoida lemmikkejään ja esim leikkaa narttukissojaan, jottei pentuja tulisi, jos niitä kerran ei ole valmis hoitamaan ja niistä huolta pitämään. Pidetään me kaikki hyvää huolta omistamme ja Kattilan kissoista.
Tulossa olevaa tapahtumaa syksyllä on iki-ihana Kissojen Yö. Uutena tapahtumana syksyn hämärään on Kissojen Halloween, jolloin talolla voi tavata kissojen lisäksi heidän palvelijansa, Noita-Akat :) Tapahtumista tiedotetaan lähemmin.
Talolla on tälläkin hetkellä aivan ihania persoonia vailla omaa rakastavaa kotia. Jos olet kiinnostunut ottamaan oman parhaan ystävän, ota yhteyttä Kattilaan tai tule itse reippaasti käymään :)
Mukavaa loppu kesää ja ruskaista syksyn alkua
terkuin
Hannaleena Vainio, Hämeenlinnan kissojen ystävät ry:n Puheenjohtaja
Loppukesä ja syksy ovat pentu aikaa pahimmillaan ja parhaimmillaan. Talolla alkaa olemaan ahdasta ja kissoja olisi tulossa enemmän kun pystymme vastaanottamaan. Surullista, etteivät kaikki ihmiset hoida lemmikkejään ja esim leikkaa narttukissojaan, jottei pentuja tulisi, jos niitä kerran ei ole valmis hoitamaan ja niistä huolta pitämään. Pidetään me kaikki hyvää huolta omistamme ja Kattilan kissoista.
Tulossa olevaa tapahtumaa syksyllä on iki-ihana Kissojen Yö. Uutena tapahtumana syksyn hämärään on Kissojen Halloween, jolloin talolla voi tavata kissojen lisäksi heidän palvelijansa, Noita-Akat :) Tapahtumista tiedotetaan lähemmin.
Talolla on tälläkin hetkellä aivan ihania persoonia vailla omaa rakastavaa kotia. Jos olet kiinnostunut ottamaan oman parhaan ystävän, ota yhteyttä Kattilaan tai tule itse reippaasti käymään :)
Mukavaa loppu kesää ja ruskaista syksyn alkua
terkuin
Hannaleena Vainio, Hämeenlinnan kissojen ystävät ry:n Puheenjohtaja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



.jpg)







