Olen siis 5 ihanan kissan omistaja, jotka kaikki ovat tulleet Kattilasta. Joko aivan harkitusti, tai sitten "vahingossa" :)
Kaikenkaikkiaan minulla on ollut 6 kattilan entistä kissa asukkia, mutta jouduin viime keväänä suureksi surukseni luopumaan rakkaasta kollipojastani Mörristä, vehreemmille metsästysmaille.:(
Tämä ihana kollipoika oli aivan ensimmäinen kissa, jonka Kattilasta olen ottanut. (-07)
Seuraava kissa joka Kattilasta tuli (-08), on meidän prinsessamme Nami. Hän tuossa etsiskelikin uutta kotia, kun ei meinannut oikein sopeutua uusiin perheenjäseniinsä, kun oli hetken asustellut muualla. Nyt kuitenkin kaikki ovat ottaneet paikkansa ja kaikki sujuu oikein hienosti, vaikka tämä rinsessa vaatiikin sen oman rauhansa aina välillä.
Kolmanneksi meille tuli meidän rouva Vilma (2010), jonka piti tulla vain kotihoitoon sairautensa vuoksi. Vilma sairasti silloin vakavaa maksasairausta. Vilmalla oli lääkitys ja sitä jouduttiin syöttämään, koska ei itse suostunut syömään mitään. Kovalla työllä ja hyvillä lääkkeillä onneksi siitä selvittiin ja Vilma alkoi itse syömään ja sai painonsakin äkkiä takaisin. Kaiken sen työn ja kiintymyksen jälkeen en sitten enään voinutkaan luopua Vilmasta, vaan halusin pitää sen itse. Vilma oli myöskin hyvin kiintynyt parantumisen jälkeen Mörriin, enkä raaskinut niitä siis erottaa. Vilma oli silloin erittäin arka, eikä halunnut pahemmin ihmisten huomiota, vaan hakeutui mielummin Mörrin viereen. Mörrin pois meno olikin sille todella rankka paikka, mutta muutti myös sitä niin, että siitä tuli erittäin huomion hakuinen ja nykyään jopa nukkuu minun vieressä.
Tältä Vilma näyttää nykyään
Vilma & Mörri parvekkeella päiväunilla
Neljänneksi meille tuli Pörri (2010). Pyllerönä hänet talolla tunnettiin (johtui varmaan sen pyöreästä olomuodosta) :D Tänne muuttaessa nimi kuitenkin vaihdettiin Pörriksi, vaikka tiukasti painostaan pitää kiinni. Pörri on sellainen yleis leppoisa kaveri, joka seuraa ihan joka paikkaan (varsinkin jääkaapille). Tällä hetkellä Pörri on myös ainoa kolli talossa ja joutuu siis yksin kestämään 4 narttua! Siinä on kova homma varmasti, koska 3 niistä vaatii melkein taukoamatta huomiota. (Meidän prinsessahan ei siis välitä Pörristä tuon taivaallista, vaan kävelee ohi nokka pystyssä, mutta ehkä hyvä niin). Pörrillä on myös erittäin hassu tapa roikottaa kieltään ulkona, mutta se taitaa olla ihan tahatonta, kun siltä puuttuu edestä hampaita, niin se kieli taitaa väkisin vain sieltä valahtaa pihalle :)
Sitten viimeisemmät tulokkaat ovat nämä meidän sisarukset (2013) :) Vajaan vuoden ikäiset pennut Peppi ja Clementine. Olivat myös ns. kotihoidossa, mutta halusimme ne sitten kokonaan tänne asumaan. Nämä ovat kyllä sellainen riiviö parivaljakko ja vauhtia riittää. Aluksi molemmat olivat aika arkoja, varsinkin Clementine, mutta nyt ajan kanssa se on kesyyntynyt todella paljon ja nykyään saan jopa hänet nostaa syliin rapsuteltavaksi, jossa se kiehnää jonkin aikaa ja poistuu sitten, kun hänestä rapsutuksia on saatu tarpeeksi :) Edelleenkin Clementine pelkää vieraita ihmisiä ja varsinkin naispuoleisia. Sitä en tiedä miksi. Miehet hän hyväksyy hyvinkin äkkiä. Peppiä ei taas pahemmin ihmiset kiinnosta, kunhan antavat ruokaa ja rapsuttavat silloin kun HÄN haluaa. Keskenään he leikkivät hippaa varsinkin illalla kun pitäisi käydä nukkumaan ja ovat jopa saaneet tuon meidän prinsessankin innostumaan, vaikkakin se saattaa suuttua hyvinkin äkkiä, jos leikki ei mene niin kuin hän haluaa. Pörriä he rakastavat yli kaiken! Jopa Pörrin hermojen loppumiseen asti, jaksavat he änkeä Pörrin kainaloon pestäväksi, tai muuten vain päälle makaamaan. Hyvin paljon Pörri sietääkin, mutta osaa kyllä siirtyä poiskin, sitten kun ei vaan huvita putsailla toisten turkkeja, tai muuten vain olla patjana.
Näin, siinähän sitä kertomusta tosiaan oli kerrakseen :)
Terveisin: Katja & Tea + Nami, Vilma, Pörri, Clementine ja Peppi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti