Mutta jostain piilosta putkahti yht'äkkiä mustavalkoinen katti. Ensin varovasti puskien ja välillä takaisin piiloon pujahtaen. Kohta hän jo alkoi kisata silityksistä Jullen kanssa. No, kun vanha rouva väsähti ja kävi takaisin torkkumaan, tuli mustavalkoinen katti rohkeasti piilostaan kerjäämään huomiota. Se oli Menni.
Miten näin lutunen katti onkaan Kattilalle joutunut. Sosiaalinen, silitettävä ja utelias. Vihreät silmät ymmyrkäisinä loistaen hän nautiskeli avoimella paikalla rapsutuksistani.
Tämä katti sopisi varmasti myös lapsiperheeseen. Kunhan lapset muistavat kohdella sitä hyvin. Seurallinen ja veikkaan että myös leikkisäkin nuorekas Menni kaipaa siis sitä loppuelämänsä hellää kotia (jota tietysti kaikki Kattilan kissat ovat vaille...). Olisiko sinusta Mennin palvelijaksi?
Huh, pakko kommentoida kun hyppäsi haamu silmille. Kissa on täydellinen kopio edesmenneestä Zorro-kissastamme ja jos en itse olisi joutunut viemään sitä eläinlääkärille lopetettavaksi ja ollut mukana sitä hautaamassa, vannoisin että kuvan kissa on meidän rakas Zorromme (roikkovatsaa myöten).
VastaaPoista