Kuinka arka/ujo kissa kuntoutetaan...

Itse olen huomannut tärkeimmäksi asiaksi puhumisen. Rauhallisella ja ystävällisellä äänellä jutustelu kissalle useita kertoja päivässä tekee ihmeitä. Myös hyräilyä ja hiljaista lauleskelua voi käyttää. Tärkeintä ei ole mitä puhut vaan miten puhut.

Itse olen tämän takia maannut lattialla sohvan edessä juttelemassa (kissa sohvan alla), maannut vessan lattialla (kissa piiloutunut katettuun vessalaatikkoonsa), sängyn allakin olen monesti maannut ja toisinaan seissyt myös tuolilla (kissa kaapin päällä).

Toinen asia on nuuskiminen. Se on kissan tapa tutustua. Joten tarjoan aina kättä kissan lähelle, kuitenkaan koskematta sitä. Kissa haistelee sitä kyllä jossain vaiheessa. Ei ehkä ensimmäisellä eikä toisellakaan kerralla. Aralle kissalle käsi on yleensä pelottava tuttavuus. Joten älä kiirehdi. Ja liikuta aina kättä rauhallisesti. Jos kissa sähähtää, vie käsi rauhallisesti pois ja juttele samalla mukavia kissalle.

Juttelua ja haistelu mahdollisuuksia olen järjestänyt useita kertoja päivässä muutaman minuutin kerrallaan. Ja sitten jättänyt kissan taas pariksi tunniksi ihan omiin oloihinsa.

Kun kissa uskaltautuu liikkumaan päiväsaikaan huoneistossa (muuallekin kuin vessaan) läsnäollessasi on kotiuttamisen ja kuntouttamisen ensimmäinen vaihe saatu suoritettua. Ja ensimmäinen tavoite on saavutettu: kissan uteliaisuus on herännyt.

Voidaan siirtyä kuntoutuksen seuraavaan vaiheeseen.

Tässä eräs ujo parivaljakko joka on etsinyt uutta kotia jo tovin. Pörri ja Hugo. Pörri on vielä vähän arempi, mutta kinkkusiivuilla hänetkin saa liikkeelle. Hugo on jo ohittanut sähinävaiheen ja kuuntelee rauhallisesti jutustelua pakenematta paikalta. Hän on itse asiassa tosi viilee kolli ja komeakin vielä. Olisitko sinä tämän parivaljakon uusi onnellinen omistaja?